Hirsihuvilan energiatehokkuuden parantamisen kannattavuus
Pöllä, Jaakko (2011)
Pöllä, Jaakko
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112916274
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112916274
Tiivistelmä
Rakentamisessa päähuomio keskittyy yhä enemmän energiatehokkuuteen. Energian nouseva hinta ja tiukentuvat energiasäädökset aiheuttavat paineita uudisrakentamiseen, mutta myös vanhojen rakennusten energiatehokkuuden parantaminen on tärkeää. Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin mahdollisuuksia parantaa yksityisessä omistuksessa olevan hirsirakenteisen huvilan energiatehokkuutta.
Huvilan omistajan toiveesta opinnäytetyössä tarkasteltiin mahdollisuutta asentaa huvilan ulkoseiniin sisäpuolinen lisälämmöneristys ja pääenergianlähteeksi maalämpöpumppu. Lisälämmöneristystä suunniteltaessa uusi rakenne suunniteltiin siten, että se on Suomen rakentamismääräyskokoelman vuonna 2010 asettamien raja-arvojen sisällä. Lisäksi uuden rakenteen kosteustekninen toimi-vuus varmistettiin Doflämpö-laskentaohjelman avulla. Maalämpöjärjestelmän lämmönkeruulähteeksi valittiin porakaivo muiden vaihtoehtojen ollessa mahdot-tomia toteuttaa. Lisäksi huvilan sisälle täytyi suunnitella vesikiertoinen patterijärijestelmä.
Tutkimuksissa ilmeni, että alunperin suunniteltu 50 mm paksu sisäpuolinen lisälämmöneristys aiheuttaisi suuren kosteusvaurioriskin, joten eristystä jouduttiin kaventamaan 10 mm. 40 mm paksun lisälämmöneristyksen takaisinmaksuaika olisi hieman alle yhdeksän vuotta, mutta rakennuksen visuaaliset muutokset mietityttivät omistajaa.
Maalämpöjärjestelmän pääenergianlähteeksi vaihtamisen kustannukset nousi-sivat yli 30 000 euroon, mutta lämmitysjärjestelmä maksaisi itsensä takaisin vajaassa kymmenessä vuodessa. Lisäksi sähkölämmityksen vaihto maalämpöön lisäisi varmasti kiinteistön mahdollista jälleenmyyntiarvoa. Näin ollen maalämmön pääenergianlähteeksi ottaminen olisi huomattavasti parempi ratkaisu huvilan energiatehokkuuden parantamiseksi.
Huvilan omistajan toiveesta opinnäytetyössä tarkasteltiin mahdollisuutta asentaa huvilan ulkoseiniin sisäpuolinen lisälämmöneristys ja pääenergianlähteeksi maalämpöpumppu. Lisälämmöneristystä suunniteltaessa uusi rakenne suunniteltiin siten, että se on Suomen rakentamismääräyskokoelman vuonna 2010 asettamien raja-arvojen sisällä. Lisäksi uuden rakenteen kosteustekninen toimi-vuus varmistettiin Doflämpö-laskentaohjelman avulla. Maalämpöjärjestelmän lämmönkeruulähteeksi valittiin porakaivo muiden vaihtoehtojen ollessa mahdot-tomia toteuttaa. Lisäksi huvilan sisälle täytyi suunnitella vesikiertoinen patterijärijestelmä.
Tutkimuksissa ilmeni, että alunperin suunniteltu 50 mm paksu sisäpuolinen lisälämmöneristys aiheuttaisi suuren kosteusvaurioriskin, joten eristystä jouduttiin kaventamaan 10 mm. 40 mm paksun lisälämmöneristyksen takaisinmaksuaika olisi hieman alle yhdeksän vuotta, mutta rakennuksen visuaaliset muutokset mietityttivät omistajaa.
Maalämpöjärjestelmän pääenergianlähteeksi vaihtamisen kustannukset nousi-sivat yli 30 000 euroon, mutta lämmitysjärjestelmä maksaisi itsensä takaisin vajaassa kymmenessä vuodessa. Lisäksi sähkölämmityksen vaihto maalämpöön lisäisi varmasti kiinteistön mahdollista jälleenmyyntiarvoa. Näin ollen maalämmön pääenergianlähteeksi ottaminen olisi huomattavasti parempi ratkaisu huvilan energiatehokkuuden parantamiseksi.