NÄKY-käytäntö - työväline ikääntyneen asiakkaan toiminnallisen näkökyvyn palvelutarpeen arviointiin
Sten, Kajsa (2011)
Sten, Kajsa
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2011
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011111014421
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011111014421
Tiivistelmä
Opinnäytetyö tehtiin osana Liittyvä voima –hankkeen, Toimintakyvyn edistäminen –osaprojektia. Yhteiskehittelyn menetelmin tehty työelämälähtöinen kehittämistyö toteutui
elokuun 2010 ja elokuun 2011 välisenä aikana. Kehittämiskumppanina sekä -ympäristönä oli Espoon Jorvin sairaalan terveyskeskusosasto Tk1 ja sen työntekijöistä koottu moniammatillinen työryhmä.
Kuntoutusajattelussa korostuu asiakkaan toimintakyvyn ja itsenäisen arjessa toimimisen tukeminen psyykkisesti, fyysisesti sekä sosiaalisesti ja siinä huomioidaan toiminnan konteksti. Toiminnallisen näkökyvyn huomioon ottaminen osana ikääntyneen asiakkaan toimintakykyä on vielä vähäistä.
Tämän kehittämistyön tarkoituksena oli kehittää käytäntö,
jonka avulla ikääntynyttä hoitava hoitohenkilöstö voi arvioida ja määrittää asiakkaansa toiminnallisen näkökyvyn palvelutarpeen. Kehitetyn käytännön kautta edistetään ikääntyneen asiakkaan toimintakykyä ja parempaa arjessa selviytymistä. Kehittämistyö tuotti kuvauksen keskeisistä välineistä ja toimintatavoista käytännön toteuttamiseksi sekä kuvauksen kehitettyä toimintaa edistävistä ja estävistä tekijöistä.
Yhteiskehittelyä ohjasi toimintatutkimuksen logiikka ja kehittämistyössä oli erotettavissa suunnitelma-, toteutus- ja arviointivaiheet. Aineistoa kerättiin ryhmäkeskusteluin, havainnoimalla kehitetyn toiminnan kokeilua todellisessa ympäristössään, parikeskusteluin ja tekemällä kenttämuistiinpanoja. Kerätty aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla. Analyysin avulla tiivistyneiden yläluokkien jäsentämiseen hyödynnettiin toimintajärjestelmämallia. Aineisto tuotti kuvauksen käytännöstä, jonka avulla hoitohenkilöstö voi arvioida ikääntyneen asiakkaan toiminnallisen näkökyvyn palvelutarvetta. Kehittämistyön tuloksia hyödynnetään Jorvin Tk1-osaston arjen työssä, osana ikääntyneiden asiakkaiden
toimintakykyarviointeja.
Tulevaisuuden kehittämishaasteena on toiminnallisen näkökyvyn laajempi huomioiminen osana asiakkaan toimintakyvyn sekä arjessa toimimisen tukemista ja siihen liittyvän tiedon, ymmärryksen ja osaamisen levittäminen niin asiantuntijoiden kuin väestön keskuudessa.
elokuun 2010 ja elokuun 2011 välisenä aikana. Kehittämiskumppanina sekä -ympäristönä oli Espoon Jorvin sairaalan terveyskeskusosasto Tk1 ja sen työntekijöistä koottu moniammatillinen työryhmä.
Kuntoutusajattelussa korostuu asiakkaan toimintakyvyn ja itsenäisen arjessa toimimisen tukeminen psyykkisesti, fyysisesti sekä sosiaalisesti ja siinä huomioidaan toiminnan konteksti. Toiminnallisen näkökyvyn huomioon ottaminen osana ikääntyneen asiakkaan toimintakykyä on vielä vähäistä.
Tämän kehittämistyön tarkoituksena oli kehittää käytäntö,
jonka avulla ikääntynyttä hoitava hoitohenkilöstö voi arvioida ja määrittää asiakkaansa toiminnallisen näkökyvyn palvelutarpeen. Kehitetyn käytännön kautta edistetään ikääntyneen asiakkaan toimintakykyä ja parempaa arjessa selviytymistä. Kehittämistyö tuotti kuvauksen keskeisistä välineistä ja toimintatavoista käytännön toteuttamiseksi sekä kuvauksen kehitettyä toimintaa edistävistä ja estävistä tekijöistä.
Yhteiskehittelyä ohjasi toimintatutkimuksen logiikka ja kehittämistyössä oli erotettavissa suunnitelma-, toteutus- ja arviointivaiheet. Aineistoa kerättiin ryhmäkeskusteluin, havainnoimalla kehitetyn toiminnan kokeilua todellisessa ympäristössään, parikeskusteluin ja tekemällä kenttämuistiinpanoja. Kerätty aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla. Analyysin avulla tiivistyneiden yläluokkien jäsentämiseen hyödynnettiin toimintajärjestelmämallia. Aineisto tuotti kuvauksen käytännöstä, jonka avulla hoitohenkilöstö voi arvioida ikääntyneen asiakkaan toiminnallisen näkökyvyn palvelutarvetta. Kehittämistyön tuloksia hyödynnetään Jorvin Tk1-osaston arjen työssä, osana ikääntyneiden asiakkaiden
toimintakykyarviointeja.
Tulevaisuuden kehittämishaasteena on toiminnallisen näkökyvyn laajempi huomioiminen osana asiakkaan toimintakyvyn sekä arjessa toimimisen tukemista ja siihen liittyvän tiedon, ymmärryksen ja osaamisen levittäminen niin asiantuntijoiden kuin väestön keskuudessa.