Liikkumisresepti sairaanhoitajan työkaluna tyypin 2 diabetesta sairastavan potilaan liikuntaneuvonnassa : kirjallisuuskatsaus
Heinänen, Maarit (2011)
Heinänen, Maarit
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011113016518
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011113016518
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata Liikkumisreseptin käyttöä osana diabetesta sairastavan aikuispotilaan liikuntaneuvontaa. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä sairaanhoitajan tietoa Liikkumisreseptistä, jotta hän saisi keinoja osallistua tyypin 2 diabetespotilaan liikuntaneuvontaan. Opinnäytetyö on osa suurempaa kehittämisprojektia ” Näyttöön perustuvan hoitotyön osaamisen vahvistaminen työelämässä”, joka toteutetaan yhteistyössä Metropolia ammattikorkeakoulun ja Helsingin kaupungin terveyskeskuksen akuuttisairaalaosastojen kanssa. Opinnäytetyö toteutettiin noudattaen systemaattisen kirjallisuuskatsauksen periaatteita. Aineisto kerättiin lääketieteellisistä- ja hoitotieteellisistä tietokannoista sekä manuaalisella tavalla. Aineisto analysointiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Analyysin tulosten mukaan Liikkumisreseptin käytön edistäviä tekijöitä olivat käytännöllisyys, reseptin sopivuus, potilasmyönteisyys, motivointi, koulutus, asiantuntijuus, yksilöllisyys, oheismateriaali, resurssit, sähköinen järjestelmä, yhteiset käytännöt sekä kehittäminen. Liikkumisreseptin käytön estäviä tekijöitä olivat lääkäreiden haluttomuus, yhteisten käytäntöjen puute, käyttökokemus vähäistä, tiedon puute, resepti marginaalinen, resurssit, oheismateriaalin puute, terveysliikuntakoulutus vähäistä sekä lääkärikeskeisyys. Liikkumisreseptin käyttö on perustelua hyvänä liikuntaneuvonnan työkaluna. Se on käytännöllinen ja toimii apuna neuvonnan jäsentämisessä. Liikkumisreseptin avulla voidaan lisätä potilaan motivaatiota sekä fyysistä aktiivisuutta. Suhtautuminen Liikkumisreseptiin on myönteistä, mutta sen käyttöä tulee vielä kehittää ja käyttöä lisätä. Kaikkien ammattiryhmien osallistumista on painotettu Liikkumisreseptin käytössä, mutta tutkimuksessa nousi esille, että reseptin vastuun voisi antaa fysioterapeutille. Kehittämisalueena nähtiin yhteisten käytäntöjen ja yhteistyön lisääminen sekä yhteistyö eri tahojen kanssa. Lisäksi ehdotettiin, että terveydenhuollon ammattilaisten koulutukseen pitäisi sisällyttää liikuntaa ja Liikkumisreseptin toteuttaminen.