Röntgenhoitajien toiminta natiiviröntgentutkimusten uusinta- ja lisäkuvaustilanteissa
Juoperi, Saila; Heikkinen, Niina (2011)
Juoperi, Saila
Heikkinen, Niina
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112916240
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112916240
Tiivistelmä
Natiiviröntgentutkimusten uusinta- ja lisäkuvaustilanteisiin liittyy monia eettisiä valintoja ja ratkaisuja. Eettisten ohjeiden tarkoituksena on tukea eettistä päätöksentekoa päivittäisessä työssä, mutta ohjeiden soveltaminen eri tilanteisiin jää jokaisen röntgenhoitajan oman toiminnan varaan. Tällä tutkimuksella halusimme selvittää vähän tutkittua, mutta tärkeää osaa röntgenhoitajan työssä.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla natiiviröntgentutkimusten uusinta- ja lisäkuvaustilanteita ja niihin liittyvää päätöksentekoa. Pyrimme myös kartoittamaan, mitkä tekijät aiheuttavat röntgenhoitajien arvion mukaan uusinta- tai lisäkuvaustilanteita, ja miten erilaiset tekijät kuvaustilanteessa vaikuttavat potilaan tiedonsaantiin. Uusinta- ja lisäkuvaustilanteissa jokainen röntgenhoitaja toimii omalla tyylillään ja tutkimuksen tavoitteena oli, että kyselyyn vastaamalla röntgenhoitajat alkaisivat pohtia omia toimintatapojaan uusinta- ja lisäkuvaustilanteissa. Myös tutkimuksemme lukijat pystyvät pohtimaan ja sitä kautta kehittämään omaa toimintaansa uusinta- ja lisäkuvaustilanteissa tulostemme pohjalta. Kun röntgenhoitajat kehittävät omaa toimintaansa, parantaa se myös potilaan asemaa uusinta- ja lisäkuvaustilanteissa muun muassa säteilynkäytön optimoinnin ja potilaan ohjauksen osalta.
Lähetimme sähköisen kyselyn yhteensä 19 röntgenyksikköön Oulun yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueella. Kyselyyn vastasi 74 natiiviröntgentutkimuksia tekevää röntgenhoitajaa. Aineisto kerättiin kesällä 2011 ja aineisto analysoitiin syksyllä 2011 SPSS 17.0- ohjelmalla.
Kollegan konsultoiminen oli tulosten mukaan yleistä, ja kaikista vastaajista 86 % (n=64) ilmoitti konsultoivansa kollegaa uusinta- tai lisäkuvauksen tarvetta arvioitaessa usein. Röntgenhoitajat arvioivat yleisimmiksi uusinta- tai lisäkuvauksia aiheuttaviksi tekijöiksi potilaasta johtuvat syyt ja projektiovirheet. Tuloksista oli huomattavissa, että pidemmän työkokemuksen omaavat röntgenhoitajat kertoivat uusinta- tai lisäkuvauksen syyn potilaalle todenmukaisemmin. Röntgenhoitajat vastasivat, että potilaan terveydentila vaikuttaa 49% (n=36), ja tiedonhalu 44% (n=32) siihen, miten röntgenhoitajat kertovat uusinta- tai lisäkuvauksen syyn potilaalle.
Laadullisella tutkimusotteella saisi syvempää tietoa röntgenhoitajien käytännöistä ja mielipiteistä uusinta- ja lisäkuvaustilanteisiin liittyen, ja tämä olisikin yksi hyvä aihe jatkotutkimusta ajatellen.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla natiiviröntgentutkimusten uusinta- ja lisäkuvaustilanteita ja niihin liittyvää päätöksentekoa. Pyrimme myös kartoittamaan, mitkä tekijät aiheuttavat röntgenhoitajien arvion mukaan uusinta- tai lisäkuvaustilanteita, ja miten erilaiset tekijät kuvaustilanteessa vaikuttavat potilaan tiedonsaantiin. Uusinta- ja lisäkuvaustilanteissa jokainen röntgenhoitaja toimii omalla tyylillään ja tutkimuksen tavoitteena oli, että kyselyyn vastaamalla röntgenhoitajat alkaisivat pohtia omia toimintatapojaan uusinta- ja lisäkuvaustilanteissa. Myös tutkimuksemme lukijat pystyvät pohtimaan ja sitä kautta kehittämään omaa toimintaansa uusinta- ja lisäkuvaustilanteissa tulostemme pohjalta. Kun röntgenhoitajat kehittävät omaa toimintaansa, parantaa se myös potilaan asemaa uusinta- ja lisäkuvaustilanteissa muun muassa säteilynkäytön optimoinnin ja potilaan ohjauksen osalta.
Lähetimme sähköisen kyselyn yhteensä 19 röntgenyksikköön Oulun yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueella. Kyselyyn vastasi 74 natiiviröntgentutkimuksia tekevää röntgenhoitajaa. Aineisto kerättiin kesällä 2011 ja aineisto analysoitiin syksyllä 2011 SPSS 17.0- ohjelmalla.
Kollegan konsultoiminen oli tulosten mukaan yleistä, ja kaikista vastaajista 86 % (n=64) ilmoitti konsultoivansa kollegaa uusinta- tai lisäkuvauksen tarvetta arvioitaessa usein. Röntgenhoitajat arvioivat yleisimmiksi uusinta- tai lisäkuvauksia aiheuttaviksi tekijöiksi potilaasta johtuvat syyt ja projektiovirheet. Tuloksista oli huomattavissa, että pidemmän työkokemuksen omaavat röntgenhoitajat kertoivat uusinta- tai lisäkuvauksen syyn potilaalle todenmukaisemmin. Röntgenhoitajat vastasivat, että potilaan terveydentila vaikuttaa 49% (n=36), ja tiedonhalu 44% (n=32) siihen, miten röntgenhoitajat kertovat uusinta- tai lisäkuvauksen syyn potilaalle.
Laadullisella tutkimusotteella saisi syvempää tietoa röntgenhoitajien käytännöistä ja mielipiteistä uusinta- ja lisäkuvaustilanteisiin liittyen, ja tämä olisikin yksi hyvä aihe jatkotutkimusta ajatellen.