Koesoitto : Muusikon portti orkesterityöhön

Abstract

Tämän opinnäytetyön aihe on syntynyt työelämässä saadun kokemuksen kautta. Orkesterityössä minulle on herännyt mielenkiinto tutustua nykyisten koesoittokäytäntöjen toimivuuteen sekä niiden mielekkyytteen. Työn tavoitteena on selvittää, onko nykyinen koesoittokäytäntö paras mahdollinen tapa orkesterien löytää itselleen soittaja.

Tutkimusaineistona toimii Sibelius-Akatemian TOIVE-hankkeen yhteydessä julkaistut tutkimustulokset sekä raportit. Lisäksi Suomen Muusikkojen liitto on julkaissut Muusikko-lehdissään(vuosina 2005-2011) artikkeleita koesoittojen ja orkesterityön ympärille rakentuvista aiheista. Tätä kirjallista aineistoa on voitu verrata Oulu Sinfonian muusikoille tehdystä pienryhmähaastattelusta saatuun materiaaliin. Työn näkökulma on muusikkolähtöinen, jossa painottuu erityisesti jousisoittajan työnkuva orkesterissa.

Nykyiset koesoittokäytännöt toimivat suurelta osin tuttujen ja hyviksi havaittujen tapojen mukaan. Orkestereiden koesoitot mittaavat hyvin soittajan soittotaitoa, etenkin solistista soittoa. Uuden soittajan valintaprosessissa jäävät kuitenkin lähes täysin huomioimatta hakijan kokonaispersoonallisuuden hahmottaminen tai tietyillä paikoilla orkesterityössä vaadittavat esimies- ja johtamistaidot.

Selvityksessä esiin nousi kolme kehitettävissä olevaa koesoittokäytäntöjen osa-aluetta. Koesoittotilanteesta puuttuu yhä usein hakijan haastattelu.Koesoittokäytännöt tai käytäntöjen joustamattomuus eivät myöskään saa olla esteenä hyväksi havaitun työntekijän vakinaistamiselle. Koeajan merkitys on kasvanut orkesterin kiinnittäessä mahdollista uutta jäsentä. Koeaikaa tulisikin nykyistä paremmin osata käyttää molemminpuolisesti sekä orkesterin että koeajalla olevan soittajan hyödyksi.

Koesoittolautakunnalla on viime kädessä vastuu siitä että orkesteriin löydetään sopivin hakija, ei välttämättä aina parasta soittajaa. Tämä asettaa haasteita nykyiselle koesoittokäytännölle. Orkesterisoittajan työnhakuprosessin tulee tulevaisuudessa muuttua vastaamaan nykyistä paremmin myös muuttuvaa orkesterimuusikon työnkuvaa.

The background to this work comes from several years of working in Finnish orchestras. Are present auditions a good solution for orchestras in recruiting musicians? And are current auditions the best way for orchestras to find the most suitable musician?

The study material for this work comes from a reseach project TOIVE at Sibelius-Academy. The Finnish Musicians Union has also published (during years 2005-2011) many articles concerning auditions and working life. These facts are compared to the material got from a tape-recorded group interview on Oulu Symphony musicians. The perspective comes from a musician’s point of view, especially from a string instrument player’s perspective.

The current auditions base mostly on old and well tried practices. In auditions you can get a good vision of the player’s musical skills, especially solo playing. But no attention is paid to a musician’s personality nor managerial skills.

In the study three sectors arouse which should be developed in audition manners. There is often missing an interview in the auditions. An interview is a good solution to get more information of the applicant. The current audition practices cannot prevent regularising a good musician who has already made a good impact on the orchestra. The meaning of the trial period has grown when Finnish orchestras are regularising musicians. Both orchestras and new orchestra players should more utilise the whole trial period.

The audition committee has a resbonsibility in decision-making. They should find the most suitable person for the vacancy, not necessary the best player or soloist. The current auditions have to change so that process of searching for work will meet also the changing tasks in an orchestra player's work.