Mielikuvia ja mielen kuvia : näkökulmia elokuvalliseen runouteen
Pelkonen, Markku (2008)
Pelkonen, Markku
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2008
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200906083780
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200906083780
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni koostuu kirjallisesta osasta ja teososasta. Teososan muodostaa kuvaamani ja leikkaamani lyhytelokuva Pick-Poet, jonka kuvailmaisussa on tavoiteltu tietynlaista "runollisuutta". Kirjallisen työn lähtökohtana on selvittää, voidaanko kertovan elokuvan traditiosta hahmottaa erillinen "runollisen elokuvan" perinne ja jos voidaan niin millaisia tunnuspiirteitä sillä on. Pohdin myös sitä, mitä käsite "runollinen elokuva" voisi merkitä kuvaajan näkökulmasta. Sana "runollinen" voidaan ymmärtää monin tavoin ja tästä johtuen myös elokuvan runoudesta on hyvin monenlaisia käsityksiä. Eräs yhdistävä piirre on se, että proosa ja draama, joihin elokuvan valtavirta usein vertautuu, nähdään kaikkein "epäelokuvallisimpina" taidemuotoina. Toisaalta runollisessa elokuvassa tekijän tapa havainnoida maailmaa yleensä korostuu suoraviivaisen kertovuuden kustannuksella. Kertova fiktiivinen elokuva on tältä pohjalta mielekästä jakaa kertovuutta painottavaan "proosaelokuvaan" ja kertomisen tapaa painottavaan "runoelokuvaan". Edellinen vertautuu lähinnä klassiseen Hollywood-kerrontaan ja valtavirtaelokuvaan, jälkimmäinen taas siihen monilukuiseen ja monimuotoiseen elokuvatyyppiin, jossa elokuvalliset ilmaisukeinot korostuvat tarinallisuuden kustannuksella. Koska runoelokuva tavallisesti on havaintojen ja aistimaailman ilmiöiden kuvittamista, liittyy se läheisesti myös subjektiivisuuden käsitteeseen. Elokuvailmaisu tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia subjektiviteetin ilmentämiseen, joista runoelokuvan kannalta kiinnostavimpia ovat ne keinot, joilla elokuvantekijä voi ilmentää omaa näkökulmaansa. Pick-Poet liittyy runoelokuvan perinteeseen pyrkimyksessään olla tietynlaisen tunnetilan elokuvallinen esitys sekä korostaessaan visuaalista tyyliä tarinan kustannuksella. Sen lisäksi, että elokuva koostuu lähes kokonaan näkökulmakuvista, subjektiviteettia ilmennetään ei-naturalistisella mise-en-scènellä, jonka tyylilliset esikuvat löytyvät lähinnä 1920-luvun avantgarden piiristä.