Hiiren indusoitujen pluripotenttien kantasolukloonien karakterisointi
Virtaniemi, Sanna (2011)
Virtaniemi, Sanna
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011120216991
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011120216991
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö tuotettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle (THL) tutkimusryhmässä, joka kehittää solu- ja koe-eläinmalleja kansantautien mekanismien tutkimukseen. Ryhmän yhtenä tutkimusvälineenä ovat hiiren indusoidut pluripotentit kantasolut (iPS-solut). Ne ovat somaattisista soluista geenisiirrolla pluripotentiksi eli monikykyiseksi uudelleenohjelmoituja kantasoluja, jotka voivat erilaistua alkion kaikiksi kolmeksi solukerrokseksi. Ryhmä on kehittänyt uuden poistogeenisen hiirimallin NCL-proteiinien vuorovaikutusten tutkimukseen, ja erot mutanttihiirien ja villityypin hiirien välillä tulee pystyä osoittamaan toistettavasti useilla eri iPS-soluklooneilla. Tämän työn puitteissa karakterisoin kaksi villityypin solukloonia ja kolme mutanttikloonia. Työn tarkoituksena oli tutkia, ilmentävätkö kloonit markkereita, jotka osoittavat kloonien olevan sekä kantasoluja että monikykyisiä. Jos kloonit ovat kaikilta tutkittavilta ominaisuuksiltaan monikykyisiä kantasoluja, niitä voidaan käyttää jatkotutkimuksen työvälineinä.
Karakterisointityössä kloonien kantasoluominaisuuksia tutkittiin morfologian, pintamarkkereiden ja geenimarkkereiden perusteella. Morfologiaa tutkittiin soluviljelmiä mikroskopoimalla. Tutkitut kantasoluspesifiset pintamarkkerit olivat alkalisen fosfataasin (AP) aktiivisuus sekä hiiren stage-specific embryonic antigen 1 (SSEA-1). Tutkimukset suoritettiin immunovärjäyksinä. Geenimarkkereina käytettiin geenejä Esg1, ERas, Fgf4, Nanog, Zfp42(Rex1), ja ne osoitettiin PCR-menetelmällä. Monikykyisyyttä tutkittiin erilaistamalla solukloonit ja osoittamalla eri alkiokerrokset pintamarkkereiden perusteella. Tämän työn puitteissa tehtiin ektodermin osoitus neuronispesifisellä beta-III-tubuliini-vasta-aineella immunofluoresenssivärjäysmenetelmällä.
Tutkimus osoittaa, että molemmat karakterisoidut villityypin kloonit olivat kaikilta tutkituilta ominaisuuksiltaan monikykyisiä kantasoluja. Sen sijaan mutanttiklooneista yksi ei ollut morfologialtaan kantasolumainen, ja toinen osoittautui sekaklooniksi eli solukoloniat olivat vain osin kantasoluja. Kolmas mutanttiklooni ilmensi kantasolugeenimarkkereita heikosti, joten sen osalta PCR-tutkimus tulee suorittaa uudelleen. Kaikki kloonit ilmensivät erilaistumiskykyä ektodermikerroksen soluiksi.
Tulosten perusteella molemmat villityypin kloonit ovat hyödynnettävissä jatkotutkimuksessa, ja toinen soveltunee erityisen hyvin neuronitutkimukseen. Mikäli kolmas mutanttiklooni ilmentää PCR-tutkimuksen uusinnassa kantasolugeenimarkkereita, myös se voidaan ottaa jatkotutkimuskäyttöön.
Karakterisointityössä kloonien kantasoluominaisuuksia tutkittiin morfologian, pintamarkkereiden ja geenimarkkereiden perusteella. Morfologiaa tutkittiin soluviljelmiä mikroskopoimalla. Tutkitut kantasoluspesifiset pintamarkkerit olivat alkalisen fosfataasin (AP) aktiivisuus sekä hiiren stage-specific embryonic antigen 1 (SSEA-1). Tutkimukset suoritettiin immunovärjäyksinä. Geenimarkkereina käytettiin geenejä Esg1, ERas, Fgf4, Nanog, Zfp42(Rex1), ja ne osoitettiin PCR-menetelmällä. Monikykyisyyttä tutkittiin erilaistamalla solukloonit ja osoittamalla eri alkiokerrokset pintamarkkereiden perusteella. Tämän työn puitteissa tehtiin ektodermin osoitus neuronispesifisellä beta-III-tubuliini-vasta-aineella immunofluoresenssivärjäysmenetelmällä.
Tutkimus osoittaa, että molemmat karakterisoidut villityypin kloonit olivat kaikilta tutkituilta ominaisuuksiltaan monikykyisiä kantasoluja. Sen sijaan mutanttiklooneista yksi ei ollut morfologialtaan kantasolumainen, ja toinen osoittautui sekaklooniksi eli solukoloniat olivat vain osin kantasoluja. Kolmas mutanttiklooni ilmensi kantasolugeenimarkkereita heikosti, joten sen osalta PCR-tutkimus tulee suorittaa uudelleen. Kaikki kloonit ilmensivät erilaistumiskykyä ektodermikerroksen soluiksi.
Tulosten perusteella molemmat villityypin kloonit ovat hyödynnettävissä jatkotutkimuksessa, ja toinen soveltunee erityisen hyvin neuronitutkimukseen. Mikäli kolmas mutanttiklooni ilmentää PCR-tutkimuksen uusinnassa kantasolugeenimarkkereita, myös se voidaan ottaa jatkotutkimuskäyttöön.