Diabetekseen sairastuneiden kokemuksia vertaistuesta sairauden alkuvaiheessa

Abstract

Opinnäytetyössä käsitellään vertaistuen merkitystä ja saatavuutta diabeetikoille sekä hei-dän kokemuksiaan saamastaan vertaistuesta. Työ kuuluu Vertaistukiyhteisöjen kehittäminen -hankkeeseen, ja se toteutetaan yhteistyössä Metropolia ammattikorkeakoulun kulttuuri- ja luovan alan sekä Pääkaupunkiseudun Diabetesyhdistys ry:n kanssa. Työn keskeisenä kysymyksenä oli, millaisena diabeetikot kokivat vertaistuen sairastuessaan diabetekseen ja mikä merkitys oli saadulla vertaistuella sekä miten se oli diabeetikoiden saatavilla. Tutkimusmateriaalina on käytetty diabeetikkojen kokemuksia vertaistuesta sekä jo aiemmin tutkittua tietoa. Työssä ei rajattu haastateltavia iän eikä diabetestyypin perusteella, jolloin saatiin monipuolisempi kuva aiheesta. Ainoa kriteeri oli, että haastateltavalla on diabetes. Haastattelut suoritettiin sähköpostitse, jolloin haastateltavat saivat rauhassa tutustua materiaaliin, eivätkä he olleet sidottuja tiettyyn aikatauluun. Haastattelun kysymykset oli suunniteltu sellaisiksi, että haastateltavat saivat kertoa niihin vapaamuotoisesti, tarinan muodossa. Lisäksi joukossa oli myös suoria kysymyksiä taustatietojen keräämistä varten. Tässä haastattelutyypissä korostuivat haastateltavien asioille antamat tulkinnat ja merkitykset. Haastattelujen analysointivaiheessa on käytetty elementtejä sekä deduktiivisesta että induktiivisesta analyysista. Vastauksista selvisi, että vertaistuki koettiin mielekkäänä sekä diabetekseen sairastumisen alkuvaiheessa että myös myöhemmässä sairauden vaiheessa. Myös perheen tuki ja kannustus nousivat esille voimakkaasti. Lisäksi kävi ilmi, että vertaistuen tarve on yksilöllinen. Diabeteksen diagnoosi aiheutti haastateltaville erilaisia tuntemuksia. Osalle sairauden hyväksyminen vei aikaa ja tiedot hoidosta olivat puutteellisia. Vertaistuen merkitys nousi esille haastateltujen hyvinvoinnissa. Vastauksista korostui myös hoitajien rooli tiedonantajina sekä sairaudesta ja hoidosta että myös muiden palvelujen, kuten esimerkiksi vertaistukiryhmien, saatavuudesta. Hoitajien rooli motivoijana oli myös merkittävä.

The purpose of our work was to find out diabetics’ experiences in peer support in the early stage, its effect on diabetics and its availability. The aim of the studies was to point out the possibilities of using peer support as a part of health care methods and as a tool in motivating diabetics. We interviewed 4 diabetics by sending them a few questions via e-mail. The answers were asked to be written in a story mode. As the analysis we used parts from both inductive and deductive methods. Results showed that all who did participate in some kind of peer group were happy that they did get peer support. Peer groups gave the chance to talk openly about their situation and according to the interviewees, it was easier to talk in a peer group because everyone has same kind of experiences. Moreover the results showed that the topics discussed in peer groups were useful for the participants. In addition, results showed that the role of the nursing staff influenced whether the care succeed or not. If the experiences of the nursing staff were negative, the motivation of the diabetic to take care of the disease was poor. In other words, if the experiences were positive, the balance in health care was achieved sooner. In conclusion, the effects of peer support and peer groups on diabetics are not studied enough. There were not many studies covering both diabetes and peer support. Equally, there are many possibilities to improve peer support but these possibilities are not used or known by the nursing staff.