Yhdeksäsluokkalaisten psyykkinen hyvinvointi ja voimavarat
Hattula, Marjo (2011)
Hattula, Marjo
Vaasan ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011120717555
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011120717555
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yhdeksäsluokkalaisten psyykkistä hyvinvointia ja heidän voimavarojaan selviytyä elämässään. Tutkimuksen tulokset antavat tietoa nuorten hyvinvoinnista ja pahoinvoinnista. Tulokset kertovat myös nuorten tukiverkostosta. Tulosten avulla voidaan arvioida nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi tehtävää työtä.
Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella kolmessa yläkoulussa Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan alueella. Tutkimukseen osallistui 66 yhdeksäsluokkalaista. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena eli määrällisenä tutkimuksena. Tutkimuksen kvantitatiivinen aineiston analyysi tehtiin SPSS 19.0-tilastointi-ohjelmalla ja avoimet vastaukset analysoitiin sisällönanalyysin avulla.
Tutkimustulosten mukaan yhdeksäsluokkalaiset tunsivat voivansa suhteellisen hyvin. Tytöistä 28,6 % oli masentunut, mutta pojista vain 3,3 %. Kuitenkin masennusoireilua ilmeni vastaajilla melko runsaasti. Uniongelmia ja väsymystä ilmeni eniten, jopa 27,4 % oppilaista. Tytöistä 40,0 % oli epävarma ulkonäkönsä suhteen. Ahdistusta ilmeni 22,7 % oppilaista. Oppilaista 62,1 % koki terveydenhoitajan lähestymisen helpoksi, mutta kuitenkin terveydenhoitajalta masennukseen tai ahdistukseen apua hakeneita oli vain 1,5 %. Psykologilta apua oli hakenut 9,1 % oppilaista. Vaikeitakin asioita perheen kanssa pystyi jakamaan 83,4 % oppilaista ja ystävien kanssa 92,4 %. Oppilaista 72,7 % oli myös jokin harrastus. Masennusoireita esiintyi enemmän niillä oppilailla, joilla voimavarat olivat vähissä. Tulokset osoittivat, että mitä masentuneempi oppilas oli, sitä vaikeampi hänen oli puhua ongelmistaan perheelleen, ystävilleen tai ammattiauttajalle. Masentuneiden oppilaiden kohdalla näytti ilmenevän myös enemmän yksinäisyyttä. Tulokset ovat suuntaa antavia, sillä aineistossa oli vain vähän masentuneita oppilaita.
Tutkimuksen tuloksista ilmenee, että nuorten itsetuntoa tulisi vahvistaa, jotta he uskaltaisivat ilmaista tunteitaan paremmin. Kouluterveydenhuollossa mielenterveydenhäiriöitä voitaisiin ennaltaehkäistä, huomaamalla potentiaaliset lapset ja nuoret, joilla ei ole voimavaroja tai tukiverkostoja.
Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella kolmessa yläkoulussa Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan alueella. Tutkimukseen osallistui 66 yhdeksäsluokkalaista. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena eli määrällisenä tutkimuksena. Tutkimuksen kvantitatiivinen aineiston analyysi tehtiin SPSS 19.0-tilastointi-ohjelmalla ja avoimet vastaukset analysoitiin sisällönanalyysin avulla.
Tutkimustulosten mukaan yhdeksäsluokkalaiset tunsivat voivansa suhteellisen hyvin. Tytöistä 28,6 % oli masentunut, mutta pojista vain 3,3 %. Kuitenkin masennusoireilua ilmeni vastaajilla melko runsaasti. Uniongelmia ja väsymystä ilmeni eniten, jopa 27,4 % oppilaista. Tytöistä 40,0 % oli epävarma ulkonäkönsä suhteen. Ahdistusta ilmeni 22,7 % oppilaista. Oppilaista 62,1 % koki terveydenhoitajan lähestymisen helpoksi, mutta kuitenkin terveydenhoitajalta masennukseen tai ahdistukseen apua hakeneita oli vain 1,5 %. Psykologilta apua oli hakenut 9,1 % oppilaista. Vaikeitakin asioita perheen kanssa pystyi jakamaan 83,4 % oppilaista ja ystävien kanssa 92,4 %. Oppilaista 72,7 % oli myös jokin harrastus. Masennusoireita esiintyi enemmän niillä oppilailla, joilla voimavarat olivat vähissä. Tulokset osoittivat, että mitä masentuneempi oppilas oli, sitä vaikeampi hänen oli puhua ongelmistaan perheelleen, ystävilleen tai ammattiauttajalle. Masentuneiden oppilaiden kohdalla näytti ilmenevän myös enemmän yksinäisyyttä. Tulokset ovat suuntaa antavia, sillä aineistossa oli vain vähän masentuneita oppilaita.
Tutkimuksen tuloksista ilmenee, että nuorten itsetuntoa tulisi vahvistaa, jotta he uskaltaisivat ilmaista tunteitaan paremmin. Kouluterveydenhuollossa mielenterveydenhäiriöitä voitaisiin ennaltaehkäistä, huomaamalla potentiaaliset lapset ja nuoret, joilla ei ole voimavaroja tai tukiverkostoja.