Tutkimusmatka osallisuuteen : päiväkodin työntekijöiden näkemyksiä lapsen osallisuuden toteutumisesta sekä VKK-Metro -hankkeen merkityksestä päiväkodin työntekijöille

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää päiväkodin työntekijöiden subjektiivisia näkemyksiä lapsen osallisuuden toteutumisesta päiväkodin arjessa sekä pääkaupunkiseudun varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö VKK-Metro – kehittämishankkeen merkityksestä päiväkodin työntekijöille. Opinnäytetyö on laadullinen ja sen tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tutkimuksen kohdejoukko koostui viidestä päiväkodin työntekijästä, joista neljä toimi päiväkodin kehittämishankkeessa yhdyshenkilönä. Teemahaastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin mukaan. Tulosten perusteella päiväkoti Inkiväärin työntekijät kokivat työssään kuulevansa lapsen ääntä olemalla läsnä lasten kanssa, keskustelemalla heidän kanssaan sekä havainnoimalla kaikin aistein heidän mielenkiinnonkohteitaan. Myös lapsen mielipiteen ilmaisua tuettiin kysymällä ja tarjoamalla heille vaihtoehtoja. Mahdollisuuksien mukaan pyrittiin myös huomioimaan lasten toiveet ja ideat toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Päiväkodissa oli myös käytössä lapsen osallisuutta edistäviä menetelmiä, kuten sadutus ja pienryhmätoiminta. Lasten todelliset vaikutusmahdollisuudet päiväkodin arjessa näyttivät kuitenkin rajautuvan yleisesti ottaen leikkiin, leikkitiloihin ja leikkivälineisiin liittyviin toimintoihin. Lasten vaikutusmahdollisuudet riippuivat myös yksittäisten kasvattajien ammattitaidosta. Vain osassa lapsiryhmiä oli suunniteltu ja toteutettu lasten ideoiden ja kiinnostusten pohjalta syntynyttä toimintaa, johon oli sisältynyt lasten ja aikuisten välistä neuvottelua. Päiväkodin yhteistä kasvatuskulttuuria vahvistamalla ja osallisuutta edistäviä toimintatapoja lisäämällä lapsen osallisuuden olisi mahdollista tulla pysyväksi osaksi päiväkodin arkea. VKK-Metro – kehittämishankkeen merkitys työntekijöille oli kehittämistyön antama tuki työyhteisön kasvatustyölle. Työntekijät kokivat hankkeen edistäneen sekä omaa että yhteistä kasvatustyötä koskevaa ajattelua, vaikkei konkreettisesti tuonut työhön uutta toimintatapaa. Tulosten mukaan kehittämistyötä jatkamalla olisi mahdollisuus saada konkreettisia työvälineitä arjen kasvatustyön edistämiseen. Suhtautuminen työn kehittämiseen oli päiväkoti Inkiväärissä pääosin myönteistä, ja se on jossain määrin jo hyväksytty osaksi työyhteisön toimintakulttuuria.

The aim of my study was to find out how the employees in a day care centre implemented children’s participation, and what developing in the unit of early childhood education in the metropolitan area of the VKK-Metro –development project meant for the employees within day care. The aim was to examine the employees´ point of view based on their personal experiences. The study was qualitative, and the study method used was a focused interview. The target group consisted of five daycare employees. Four of them acted as contact persons in the project. The interviews were carried out as individual interviews. The material was analyzed by applying an analysis method based on the subject matter. According to the results the employees of Inkivääri daycare centre experienced listening to children by being present with them, conversing with them and observing children with every sense to understand what children were interested in. The children’s opinions were supported by employees by asking and giving alternatives to children. If possible, ideas and hopes of children were taken into consideration in planning and carrying out operation. They also used methods advancing children’s participation like story crafting and small group activities. After all, the actual opportunities of children to affect their everyday life in the daycare centre seemed to be limited. The children could mainly affect playing, places where they were playing and materials of playing. Children’s opportunities to affect matters also depended on the professional competence of employees. Only in some groups they had activities including conversations between children and adults. Children’s participation could become a permanent part of children’s everyday life by strengthening their common educational culture and adding methods advancing participation. The VKK-Metro project gave support to employees’ development work in the daycare centre. The employees felt that the project advanced both their own and staff’s common educational culture even though it did not bring any new procedure to the work. According to the results, by continuing the development work there could be an opportunity to achieve the concrete tools for the education. In Inkivääri day care centre the attitude to the developing was mainly positive and it was partly accepted as a joint culture of the staff.