Ei tippa tapa? : diagnostiset lääkeaineet optikon käytössä

Abstract

Lakiin 559/1994 terveydenhuollon ammattihenkilöistä tehtiin eduskunnan toimesta 1.7.2010 muutos, jolla osalle terveydenhuollon ammattiryhmiä myönnettiin rajoitettu oikeus määrätä lääkkeitä. Oikeuden myötä optikot voivat määrätä lisäkoulutuksen jälkeen asetuksella 1088/2010 yksilöityjä lääkkeitä omaan vastaanottotoimintaansa. Optikoiden rajattuun lääkkeenmääräämisoikeuteen kuuluvia lääkkeitä käytetään silmien taittovoiman ja terveydentilan tutkimiseen. Diagnostisten lääkeaineiden käyttöoikeus tarjoaa optikoille mahdollisuuden syventää osaamistaan ja laajentaa palvelutarjontaa terveydenhuollon ammattihenkilöinä.

Metropolia Ammattikorkeakoulu on jo järjestänyt yhden pro auctore -lääkkeenmääräämisoikeuteen vaadittavan lisäkoulutuksen, jonka suoritti hyväksytysti 18 optikkoa syksyllä 2011. Lisäkoulutuksia on tulossa jatkossa säännöllisesti, joten ajattelimme työstämme olevan hyötyä koulutusta harkitseville optikoille.

Opinnäytetyön tavoitteena on tarjota tietoa pro auctore -lääkkeenmääräämisoikeuden myötä optikon käyttöön tulevista lääkeaineista ja niiden käyttöön liittyvistä hyödyistä sekä varotoimenpiteistä. Opinnäytetyömme on lääkeaineita koskeva tietopaketti, joka on suunnattu erityisesti jatkokoulutukseen aikoville optikoille, jotka haluavat perehtyä syvällisemmin asiaan ennen koulutukseen hakeutumistaan. Työssä käsitellään silmän rakennetta ja hermostoa sekä lääkeaineita ja niiden vaikutuksia. Lisäksi käsitellään lääkkeiden käytön hyötyjä ja haittoja sekä kliinisessä käytössä hyväksi havaittuja toimintamalleja eri tutkimuksissa.

Pro auctore -lääkkeenmääräämisoikeudesta ja sen myötä tulevasta työnkuvan muuttumisesta tehtiin optikoille kysely marraskuussa 2010. Siinä tiedusteltiin muun muassa optikoiden halukkuutta osallistua jatkokoulutukseen ja avoimilla kysymyksillä optikoiden ajatuksia työnkuvansa muutoksista lääkkeidenmääräämisoikeuden myötä. Kyselyyn vastasi 120 optikkoa, joista 94 (78.3 %) aikoo osallistua jatkokoulutukseen. Suurin osa heistä halusi kuitenkin saada asiasta lisää tietoa ennen koulutukseen pyrkimistä.

A Drop Won´t Kill? : Diagnostic Drugs in Clinical Use. July 4, 2010 The Finnish Government accepted the amendment to the law 559/1994 concerning the personnel in Finnish health care, The amendment gave part of the personnel in health care a possibility to prescribe medicines. Thus the regulation 1088/2010 gives optometrists, after passing supplementary medical training, the right to prescribe certain medicines. These medicines used by optometrists are used to examine the health and refractive power of eyes. The license to use diagnostic drugs offers optometrists the opportunity to deepen their knowledge and extend the inservices.

So far Metropolia University of Applied Sciences has organized one supplementary course for pro auctore -license. Eighteen optometrists passed the exam in August 2011. Because more supplementary courses will be organized, we thought our thesis would help the optometrists who think about attending the courses.

In November 2010 we carried out a survey among optometrists to find out what kind of changes caused by the licence the optometrists will face. In the survey the optometrists were asked if they would be willing to take part in further education. Furthermore, some open questions were asked to get information of the changes caused by pro auctore -licence. The result was 120 answers: 94 optometrists (78.3 %) are going to take part in further education. However, most of them wanted to get some more information before applying to the course.

The aim of our thesis is to inform optometrists of the medicines which the license will allow to use, as well as their pros and cons. The thesis is a compact survey of medicines especially directed at optometrists who want to take part in further education and to acquire more information before applying. The thesis focuses on structure and nervous system of the eye, medicines and their effect. In addition, it deals with pros and cons of different medicines as well as clinically used, tried and tested methods in different investigations.