Huom! Theseus-tuen yhteydenotto on poissa käytöstä teknisten huoltotöiden takia 11.–15.10.2019. Ongelmatilanteessa ota yhteyttä oman ammattikorkeakoulun kirjastoon.
Attention! Theseus Support e-mail is out of use 11.–15.10.2019. In case of problems please contact your own UAS Library.
OBS! Theseus Support e-post är ur användning 11.–15.10.2019. Om du har problem, vänligen kontakta ditt eget UAS-bibliotek.
Green care - ajattelumallin hyödyntäminen koulutuksessa ja ohjauksessa
Kangasniemi, Jouko; Koivuniemi, Teija (2011)
Tampereen ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011121418307
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011121418307
Tiivistelmä
Green care-ajattelutavan synty ajoittuu 1800-luvun taitteeseen, jolloin mielenterveys- potilaiden hoidossa alettiin hyödyntää maatalous- ja puutarhatyötä. Green care-käsitteen määrittelyssä tämä tausta on edelleen vahvana, sillä termillä tarkoitetaan maaseudun ja luonnon monimuotoisesta hyödyntämisestä hyvinvoinnin lähteenä.
Suomessa green caren historia katsotaan alkavaksi 1930-luvulla rakennettujen keuhkoparantoloiden myötä. Seuraavassa kehitysvaiheessa mukaan tuli maatilamatkailu, joka lisääntyi EU-kehityksen myötä 90-luvulla. Eläinavusteinen terapia osana ideologiaa alkoi
Suomessa 1980-luvun alussa.
Green care-idelogian pohjana voidaan käyttää useampiakin viitekehyksenä useampia mallia kuten Hungerfordin ja Volkin ympäristövastuullisuuden mallia, Käpylän sipulimallia, Palmerin puumallia, Jerosen ja Kaikkosen talomallia, Cantellin kontekstuaalista ympäristökasvatusmallia tai Paloniemen ja Koskisen mallia. Toiminnan eri muodot jaetaan virkistys- ja luontoelämyksiin, terapiaan, sosiaalipalveluihin sekä koulutukseen ja opetukseen.
Selvitetyillä eri koulutusaloilla green care-idelogia ilmeni hyvin eri tasoisesti; eläinavusteisessa terapiassa ja puutarha-alan koulutusohjelmissa on opetusohjelmissa tietoisesti otettu huomioon, mutta luonto- ja elämysliikunnan koulutusohjelmissa ideologia ei suoraan näy terminä eikä sen sisäistäminen ole opiskelijoiden tavoitteissa, vaan enemmän koulutuksen tavoitteena on opettaa opiskelijoille erilaisia luonto- ja elämysliikuntaan liittyviä taitoja.
Green care- ajattelun mukaisen toiminnan vaikutuksia voidaan mitata eri fysiologisilla mitta- reilla sekä haastatteluilla. Mielenkiintoinen uusi menetelmä on ns. sykevälivaihtelun mittaamiseen ja analysointiin perustuva hyvinvointianalyysi. Analyysilla todennetaan koehenkilön fyysistä ja psyykkistä kuormittumista sekä vastaavasti palautumisreaktioita ja unen laatua. Toteutetuilla esimerkkimittauksilla voidaan todentaa, että menetelmällä on hyvä mahdollisuus luotettavasti mitata vaikutuksia ihmisen kokonaishyvinvointiin.
Green care-idelogian leviäminen on viimeisen vuoden aikana ollut erittäin nopeaa, vaikka omassa maakunnassamme kehitys on hitaampaa. Yleisen elämänmenon hektisyys on selvästi lisäännyt kiinnostusta aihetta kohtaan ja hidastamisen trendin myötä green care-teema ei varmastikaan ole jäämässä sivuraiteille. Green care-toiminnan yksi vahvuuksista näyttäisi olevan se, että se luonnollisella tavalla lisää poikkiorganisatoorista yhteistyötä ja rikkoo raja-aitoja.
Suomessa green caren historia katsotaan alkavaksi 1930-luvulla rakennettujen keuhkoparantoloiden myötä. Seuraavassa kehitysvaiheessa mukaan tuli maatilamatkailu, joka lisääntyi EU-kehityksen myötä 90-luvulla. Eläinavusteinen terapia osana ideologiaa alkoi
Suomessa 1980-luvun alussa.
Green care-idelogian pohjana voidaan käyttää useampiakin viitekehyksenä useampia mallia kuten Hungerfordin ja Volkin ympäristövastuullisuuden mallia, Käpylän sipulimallia, Palmerin puumallia, Jerosen ja Kaikkosen talomallia, Cantellin kontekstuaalista ympäristökasvatusmallia tai Paloniemen ja Koskisen mallia. Toiminnan eri muodot jaetaan virkistys- ja luontoelämyksiin, terapiaan, sosiaalipalveluihin sekä koulutukseen ja opetukseen.
Selvitetyillä eri koulutusaloilla green care-idelogia ilmeni hyvin eri tasoisesti; eläinavusteisessa terapiassa ja puutarha-alan koulutusohjelmissa on opetusohjelmissa tietoisesti otettu huomioon, mutta luonto- ja elämysliikunnan koulutusohjelmissa ideologia ei suoraan näy terminä eikä sen sisäistäminen ole opiskelijoiden tavoitteissa, vaan enemmän koulutuksen tavoitteena on opettaa opiskelijoille erilaisia luonto- ja elämysliikuntaan liittyviä taitoja.
Green care- ajattelun mukaisen toiminnan vaikutuksia voidaan mitata eri fysiologisilla mitta- reilla sekä haastatteluilla. Mielenkiintoinen uusi menetelmä on ns. sykevälivaihtelun mittaamiseen ja analysointiin perustuva hyvinvointianalyysi. Analyysilla todennetaan koehenkilön fyysistä ja psyykkistä kuormittumista sekä vastaavasti palautumisreaktioita ja unen laatua. Toteutetuilla esimerkkimittauksilla voidaan todentaa, että menetelmällä on hyvä mahdollisuus luotettavasti mitata vaikutuksia ihmisen kokonaishyvinvointiin.
Green care-idelogian leviäminen on viimeisen vuoden aikana ollut erittäin nopeaa, vaikka omassa maakunnassamme kehitys on hitaampaa. Yleisen elämänmenon hektisyys on selvästi lisäännyt kiinnostusta aihetta kohtaan ja hidastamisen trendin myötä green care-teema ei varmastikaan ole jäämässä sivuraiteille. Green care-toiminnan yksi vahvuuksista näyttäisi olevan se, että se luonnollisella tavalla lisää poikkiorganisatoorista yhteistyötä ja rikkoo raja-aitoja.