Suupirssi työympäristönä - Opiskelijoiden kokemuksia liikkuvan suunhoitoyksikön työturvallisuudesta
Jäntti, Anna-Elina (2011)
Jäntti, Anna-Elina
Savonia-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011121418314
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011121418314
Tiivistelmä
Turvallisella työympäristöllä terveydenhuollossa edistetään hoitohenkilökunnan ja potilaan turvallisuutta sekä varmistetaan toimintayksikköjen häiriötöntä toimintaa. Työturvallisuus parantaa olosuhteita työpaikoilla ja ehkäisee työn aiheuttamia tapaturmia ja terveyshaittoja, jotka voivat johtua esimerkiksi huonosta ergonomiasta.
Suupirssi on liikkuva suunhoitoyksikkö, jonka avulla voidaan tarjota suun terveydenhoitopalveluja asiakkaiden omissa toimintaympäristöissä, esimerkiksi hoitoyhteisöissä ja kouluilla. Savonia-ammattikorkeakoulun suuhygienistiopiskelijat suorittivat osan koulutukseensa kuuluvasta harjoittelusta Suupirssissä keväällä 2011. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata opiskelijoiden kokemuksia suun terveydenhoitotyön ja ympäristön turvallisuudesta Suupirssissä ja sen kohteena olevissa hoitoyhteisöissä.
Aineisto hankittiin teemahaastatteluilla, joihin osallistui yksitoista opiskelijaa. Haastattelut tapahtuivat 3−4 hengen ryhmissä ja niissä käsiteltiin Suupirssin laitteisiin ja tietotekniikkaan, ergonomiaan, työturvallisuuteen sekä hygieniaan liittyviä asioita. Haastatteluista saatu aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla.
Tutkimustulosten mukaan opiskelijoiden perehdyttäminen liikkuvan yksikön valmisteluun ja harjoittelun aloitukseen oli puutteellista. Myös Suupirssin huolto ja yleinen siivous kaipasivat kehittämistä. Tilan ahtaus ja lattian kaltevuus vaikeuttivat ergonomista työskentelyä ja liikkumista. Työskentelytahti oli liikkuvassa yksikössä melko nopea, eikä potilasaikoja ollut jaksoteltu. Lisäksi ongelmia aiheutui laitteiden teknisistä vioista ja puutteellisista tietoliikenneyhteyksistä.
Hoitoyhteisöissä suun terveydenhoitotyön turvallisuuteen vaikutti huono ergonomia: erityisesti potilaan sijoittelu oli vaikeaa. Hoitoyhteisöissä opiskelijat kohtasivat myös aggressiivisia asiakkaita.
Tutkimuksesta saadun tiedon avulla liikkuvan yksikön turvallisuutta ja toimivuutta voidaan kehittää. Esimerkiksi potilasaikoja jaksottamalla jää enemmän aikaa hygienian toteuttamiselle ja taukojen pitämiselle. Tulevaisuudessa olisi myös tärkeää kehittää Suupirssille kirjalliset perehdyttämisohjeet. Tutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa myös muihin suun terveydenhuollon harjoittelu- ja työympäristöihin.
Suupirssi on liikkuva suunhoitoyksikkö, jonka avulla voidaan tarjota suun terveydenhoitopalveluja asiakkaiden omissa toimintaympäristöissä, esimerkiksi hoitoyhteisöissä ja kouluilla. Savonia-ammattikorkeakoulun suuhygienistiopiskelijat suorittivat osan koulutukseensa kuuluvasta harjoittelusta Suupirssissä keväällä 2011. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata opiskelijoiden kokemuksia suun terveydenhoitotyön ja ympäristön turvallisuudesta Suupirssissä ja sen kohteena olevissa hoitoyhteisöissä.
Aineisto hankittiin teemahaastatteluilla, joihin osallistui yksitoista opiskelijaa. Haastattelut tapahtuivat 3−4 hengen ryhmissä ja niissä käsiteltiin Suupirssin laitteisiin ja tietotekniikkaan, ergonomiaan, työturvallisuuteen sekä hygieniaan liittyviä asioita. Haastatteluista saatu aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla.
Tutkimustulosten mukaan opiskelijoiden perehdyttäminen liikkuvan yksikön valmisteluun ja harjoittelun aloitukseen oli puutteellista. Myös Suupirssin huolto ja yleinen siivous kaipasivat kehittämistä. Tilan ahtaus ja lattian kaltevuus vaikeuttivat ergonomista työskentelyä ja liikkumista. Työskentelytahti oli liikkuvassa yksikössä melko nopea, eikä potilasaikoja ollut jaksoteltu. Lisäksi ongelmia aiheutui laitteiden teknisistä vioista ja puutteellisista tietoliikenneyhteyksistä.
Hoitoyhteisöissä suun terveydenhoitotyön turvallisuuteen vaikutti huono ergonomia: erityisesti potilaan sijoittelu oli vaikeaa. Hoitoyhteisöissä opiskelijat kohtasivat myös aggressiivisia asiakkaita.
Tutkimuksesta saadun tiedon avulla liikkuvan yksikön turvallisuutta ja toimivuutta voidaan kehittää. Esimerkiksi potilasaikoja jaksottamalla jää enemmän aikaa hygienian toteuttamiselle ja taukojen pitämiselle. Tulevaisuudessa olisi myös tärkeää kehittää Suupirssille kirjalliset perehdyttämisohjeet. Tutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa myös muihin suun terveydenhuollon harjoittelu- ja työympäristöihin.