"Sylissä paljon, mutta konkreettisesti vähän" Äitien kokemuksia varhaisesta vuorovaikutuksesta keskoslapsensa kanssa sairaala-ajalta
Koivuneva, Riina (2011)
Koivuneva, Riina
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011122119119
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011122119119
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
Hoitotyön koulutusohjelma
Kätilötyön suuntautumisvaihtoehto
Tekijä: Riina Koivuneva
Opinnäytetyön nimi: ”Sylissä paljon, mutta konkreettisesti vähän” Äitien kokemuksia varhaisesta vuorovaikutuksesta keskoslapsensa kanssa sairaala-ajalta
Työnohjaajat: Pirkko Sandelin ja Ulla Paananen
Syksy 2011
45 sivua ja 3 liitesivua
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata äitien kokemuksia varhaisesta vuorovaikutuksesta keskoslapsensa kanssa siltä ajalta, jonka lapsi vietti heti syntymänsä jälkeen sairaalassa. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan käyttää keskoslasten äitien tuen ja ohjauksen kehittämisessä.
Tutkimus toteutettiin Keskosvanhempien yhdistys Kevyt ry:n nettisivuilla julkaistulla teemoitetulla kirjeellä, joka oli kaikkien sivustolla käyvien nähtävillä. Äidit saivat halu-tessaan vastata kirjeeseen sähköpostitse tai Kevyt ry:n keskustelupalstan kautta yksi-tyisviestillä. Tutkimuksen tiedonantajia olivat keskoslapsen/-lasten äidit. Teemoitetun kirjeen muodossa toteutettuun kyselyyn vastasi yhdeksän (9) keskoslapsen äitiä. Vastaajat olivat eri puolelta Suomea.
Tutkimuksen aineistosta nousi analysointiin esiin äitien kokemuksia sairaala-ajalta. Äidit kaipasivat enemmän omaa tilaa ja rauhaa itselleen ja lapselleen. Muiden henkilöiden läsnäolo koettiin usein varhaista vuorovaikutusta häiritseväksi. Lapsen hoitamiseen äidit halusivat enemmän tukea, vastuuta ja selkeää ohjausta. Äidit saivat riittävästi tukea toisilta keskoslasten äideiltä. Lisäksi äidit kokivat saaneensa riittävästi tietoa lapsensa tilanteesta ja sairauksista lapsen ollessa osastolla.
Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää keskoslasten äitien tuen ja ohjauksen kehittämisen lisäksi osastolla työskentelevien hoitajien työnkuvan kehittämisessä sekä perhevalmennuksessa. Perhevalmennuksessa on hyvä valmentaa vanhempia myös keskoslapsen syntymään, vaikka konkreettista vaaraa ei ohjaushetkellä olisikaan. Jatkotutkimushaasteiksi esitetään isien ja keskoslapsen syntymään liittyvien kokemusten tutkimista.
Avainsanat: Keskosuus, varhainen vuorovaikutus
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
Hoitotyön koulutusohjelma
Kätilötyön suuntautumisvaihtoehto
Tekijä: Riina Koivuneva
Opinnäytetyön nimi: ”Sylissä paljon, mutta konkreettisesti vähän” Äitien kokemuksia varhaisesta vuorovaikutuksesta keskoslapsensa kanssa sairaala-ajalta
Työnohjaajat: Pirkko Sandelin ja Ulla Paananen
Syksy 2011
45 sivua ja 3 liitesivua
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata äitien kokemuksia varhaisesta vuorovaikutuksesta keskoslapsensa kanssa siltä ajalta, jonka lapsi vietti heti syntymänsä jälkeen sairaalassa. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan käyttää keskoslasten äitien tuen ja ohjauksen kehittämisessä.
Tutkimus toteutettiin Keskosvanhempien yhdistys Kevyt ry:n nettisivuilla julkaistulla teemoitetulla kirjeellä, joka oli kaikkien sivustolla käyvien nähtävillä. Äidit saivat halu-tessaan vastata kirjeeseen sähköpostitse tai Kevyt ry:n keskustelupalstan kautta yksi-tyisviestillä. Tutkimuksen tiedonantajia olivat keskoslapsen/-lasten äidit. Teemoitetun kirjeen muodossa toteutettuun kyselyyn vastasi yhdeksän (9) keskoslapsen äitiä. Vastaajat olivat eri puolelta Suomea.
Tutkimuksen aineistosta nousi analysointiin esiin äitien kokemuksia sairaala-ajalta. Äidit kaipasivat enemmän omaa tilaa ja rauhaa itselleen ja lapselleen. Muiden henkilöiden läsnäolo koettiin usein varhaista vuorovaikutusta häiritseväksi. Lapsen hoitamiseen äidit halusivat enemmän tukea, vastuuta ja selkeää ohjausta. Äidit saivat riittävästi tukea toisilta keskoslasten äideiltä. Lisäksi äidit kokivat saaneensa riittävästi tietoa lapsensa tilanteesta ja sairauksista lapsen ollessa osastolla.
Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää keskoslasten äitien tuen ja ohjauksen kehittämisen lisäksi osastolla työskentelevien hoitajien työnkuvan kehittämisessä sekä perhevalmennuksessa. Perhevalmennuksessa on hyvä valmentaa vanhempia myös keskoslapsen syntymään, vaikka konkreettista vaaraa ei ohjaushetkellä olisikaan. Jatkotutkimushaasteiksi esitetään isien ja keskoslapsen syntymään liittyvien kokemusten tutkimista.
Avainsanat: Keskosuus, varhainen vuorovaikutus