Omaishoitajasta leskeksi : Ikääntyneen omaishoitajan kokemukset ja sopeutuminen roolimuutoksiin

Abstract

Opinnäytetyö käsittelee leskeytyneiden omaishoitajien kokemuksia oman roolin muutoksesta sekä sopeutumiskeinoja omaishoitajuuteen ja puolison kuolemaan. Yhtenä opinnäytetyön kysymyksenä on myös pyrkiä selvittämään miten vertaistuki voi auttaa selviytymään näistä elämänmuutoksista. Opinnäytetyö on osa Kohtaamisia kotikulmilla – hanketta. Pyrkimyksenä on tuottaa tietoa, jota hanke voi hyödyntää toiminnan suunnittelussa.

Opinnäytetyö on toteutettu hyödyntämällä kvalitatiivisen tutkimuksen keinoja. Teemahaastattelujen kautta selvitettiin leskeytyneiden omaishoitajien yksilöllisiä kokemuksia uuteen elämäntilanteeseen sopeutumisesta. Haastatteluja toteutettiin yhteensä neljä. Haastateltavat olivat kaikki naisia ja he olivat toimineet edesmenneiden puolisoidensa omaishoitajina. Haastateltavat olivat iältään 70 - 90 vuotiaita ja leskeytymisestä oli kulunut aikaa yhdestä vuodesta viiteen vuoteen.

Opinnäytetyö vahvisti jo olemassa olevaa tietoa. Omaishoitotilanteeseen päädyttiin sairastuneen puolison toimintakyvyn ja terveydentilan heikentyessä hiljalleen ja vaimon roolin rinnalle tuli omaishoitajan rooli. Omaishoidosta tulee ajan kuluessa elämän keskeinen asia ja omaishoitajan rooli muodostuu vahvemmaksi. Puolison joutuminen laitoshoitoon vaikea tilanne omaishoitajalle, siihen liittyy ristiriitaisia tunteita ja se on omaishoitajan identiteetille uhka. Omaishoitotilanteessa omaishoitajat kokevat joltain osin jäävänsä tilanteeseen yksin, mutta vertaistoiminta koetaan voimaannuttavaksi.

Puolison kuolema merkitsi leskille rakkaan ihmisen, elämänkumppanin ja vuosikymmeniä kestäneen parisuhteen päättymistä. Puolison kuoleman myötä lesket joutuivat kamppailemaan surutyössä ristiriitaisten tunteiden kanssa. Syyllisyyden tunteet olivat leskeytyneille omaishoitajille myös tavanomaisia. Omaishoitajan leskeytyessä elämää aiemmin hallinneen omaishoidon tilalle oli löydettävä uutta sisältöä. Lesket löysivätkin läheisten ihmisten ja seurakunnan kannusten kautta elämäänsä uusia mielenkiinnon kohteita.

This thesis studies how caregivers who have become widows experience the changes in their own role and in what ways they adapt to being a caregiver and to the spouse’s death. One of the questions was to find out how peer support can help cope with these life changes. This thesis is a part of the project Kohtaamisia kotikulmilla (Encounters in our neighborhood). The goal is to produce information that this project can use in planning their activities.

In this thesis, qualitative research methods have been used. Caregivers who have become widows were interviewed using thematic interviews. These interviews were utilized in studying the caregivers’ individual experiences of adapting to their new situation. There were four interviews. All the interviewees were women and they all had been caregivers for their deceased spouses. The interviewees were 70-90 years old and they had been widows from one to five years at the time of the interviews.

This thesis confirmed the already existing knowledge. The interviewees had become caregivers when the sick spouse’s health and ability to function gradually deteriorated and the role of a wife was replaced with the role of a caregiver. As time goes by, being a caregiver becomes the central aspect in life and the caregiver’s role becomes stronger. The spouse being admitted in a facility is a difficult situation for a caregiver, it involves contradictory feelings and is a threat to the caregiver’s identity. Caregivers feel in some aspects left alone in their situation but peer activity is seen as empowering.

For the widows, the death of a spouse meant the loss of a dear person, a life companion and the end of a long-lasting relationship. Through the death of their spouse, the widows had to struggle with conflicting feelings in their mourning. The feelings of guilt were also frequent. When a caregiver became a widow, the caregiving, which had previously dominated their life, needed to be replaced with something else that would bring content to life. The widows found new interests in their life through people close to them and through their congregation.