Omaishoitajasta leskeksi : Ikääntyneen omaishoitajan kokemukset ja sopeutuminen roolimuutoksiin
Jakomäki, Noora (2011)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011120517230
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011120517230
Tiivistelmä
Opinnäytetyö käsittelee leskeytyneiden omaishoitajien kokemuksia oman roolin muutoksesta sekä sopeutumiskeinoja omaishoitajuuteen ja puolison kuolemaan. Yhtenä opinnäytetyön kysymyksenä on myös pyrkiä selvittämään miten vertaistuki voi auttaa selviytymään näistä elämänmuutoksista. Opinnäytetyö on osa Kohtaamisia kotikulmilla – hanketta. Pyrkimyksenä on tuottaa tietoa, jota hanke voi hyödyntää toiminnan suunnittelussa.
Opinnäytetyö on toteutettu hyödyntämällä kvalitatiivisen tutkimuksen keinoja. Teemahaastattelujen kautta selvitettiin leskeytyneiden omaishoitajien yksilöllisiä kokemuksia uuteen elämäntilanteeseen sopeutumisesta. Haastatteluja toteutettiin yhteensä neljä. Haastateltavat olivat kaikki naisia ja he olivat toimineet edesmenneiden puolisoidensa omaishoitajina. Haastateltavat olivat iältään 70 - 90 vuotiaita ja leskeytymisestä oli kulunut aikaa yhdestä vuodesta viiteen vuoteen.
Opinnäytetyö vahvisti jo olemassa olevaa tietoa. Omaishoitotilanteeseen päädyttiin sairastuneen puolison toimintakyvyn ja terveydentilan heikentyessä hiljalleen ja vaimon roolin rinnalle tuli omaishoitajan rooli. Omaishoidosta tulee ajan kuluessa elämän keskeinen asia ja omaishoitajan rooli muodostuu vahvemmaksi. Puolison joutuminen laitoshoitoon vaikea tilanne omaishoitajalle, siihen liittyy ristiriitaisia tunteita ja se on omaishoitajan identiteetille uhka. Omaishoitotilanteessa omaishoitajat kokevat joltain osin jäävänsä tilanteeseen yksin, mutta vertaistoiminta koetaan voimaannuttavaksi.
Puolison kuolema merkitsi leskille rakkaan ihmisen, elämänkumppanin ja vuosikymmeniä kestäneen parisuhteen päättymistä. Puolison kuoleman myötä lesket joutuivat kamppailemaan surutyössä ristiriitaisten tunteiden kanssa. Syyllisyyden tunteet olivat leskeytyneille omaishoitajille myös tavanomaisia. Omaishoitajan leskeytyessä elämää aiemmin hallinneen omaishoidon tilalle oli löydettävä uutta sisältöä. Lesket löysivätkin läheisten ihmisten ja seurakunnan kannusten kautta elämäänsä uusia mielenkiinnon kohteita.
Opinnäytetyö on toteutettu hyödyntämällä kvalitatiivisen tutkimuksen keinoja. Teemahaastattelujen kautta selvitettiin leskeytyneiden omaishoitajien yksilöllisiä kokemuksia uuteen elämäntilanteeseen sopeutumisesta. Haastatteluja toteutettiin yhteensä neljä. Haastateltavat olivat kaikki naisia ja he olivat toimineet edesmenneiden puolisoidensa omaishoitajina. Haastateltavat olivat iältään 70 - 90 vuotiaita ja leskeytymisestä oli kulunut aikaa yhdestä vuodesta viiteen vuoteen.
Opinnäytetyö vahvisti jo olemassa olevaa tietoa. Omaishoitotilanteeseen päädyttiin sairastuneen puolison toimintakyvyn ja terveydentilan heikentyessä hiljalleen ja vaimon roolin rinnalle tuli omaishoitajan rooli. Omaishoidosta tulee ajan kuluessa elämän keskeinen asia ja omaishoitajan rooli muodostuu vahvemmaksi. Puolison joutuminen laitoshoitoon vaikea tilanne omaishoitajalle, siihen liittyy ristiriitaisia tunteita ja se on omaishoitajan identiteetille uhka. Omaishoitotilanteessa omaishoitajat kokevat joltain osin jäävänsä tilanteeseen yksin, mutta vertaistoiminta koetaan voimaannuttavaksi.
Puolison kuolema merkitsi leskille rakkaan ihmisen, elämänkumppanin ja vuosikymmeniä kestäneen parisuhteen päättymistä. Puolison kuoleman myötä lesket joutuivat kamppailemaan surutyössä ristiriitaisten tunteiden kanssa. Syyllisyyden tunteet olivat leskeytyneille omaishoitajille myös tavanomaisia. Omaishoitajan leskeytyessä elämää aiemmin hallinneen omaishoidon tilalle oli löydettävä uutta sisältöä. Lesket löysivätkin läheisten ihmisten ja seurakunnan kannusten kautta elämäänsä uusia mielenkiinnon kohteita.