Kokemuksia mielentilatutkimuksesta

Abstract

Suomessa tehdään vuosittain noin 120–130 mielentilatutkimusta. Noin neljännes tutkituista määrätään syyntakeettomina tahdostaan riippumattomaan hoitoon. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millainen kokemus mielentilatutkimus on heille, joiden todetaan olleen rikoksen tehdessään täydessä ymmärryksessä ja tuomitaan vankeusrangaistukseen. Aihetta ei ole juuri tutkittu Suomessa, joten tämän tutkimuksen tarkoitus on saada siitä uutta tietoa. Mielentilatutkimus on laajin mahdollinen lääkärintutkimus. Oikeuspsykiatri ottaa tutkimuksen perusteella kantaa rikoksentekijän mielentilaan tekohetkellä; onko tekijä syyntakeinen, alentuneesti syyntakeinen vai syyntakeeton. Syyntakeiseksi määritellään henkilö, joka tekohetkellä on täyttänyt 15 vuotta, ja joka on ymmärtänyt tekonsa tosiasialliset seuraukset. Syyntakeettoman tai alentuneesti syyntakeisen henkilön kyky ymmärtää tekonsa tosiasiallinen luonne tai säädellä käyttäytymistään on heikentynyt syvän vajaamielisyyden tai vakavan mielenterveyden tai tajunnan häiriön vuoksi. Tämä kvalitatiivinen tutkimus on toteutettu puolistrukturoidulla kyselylomakkeella. Aineisto koostuu 12 vankiloiden kautta tavoitetun henkilön vastauksista. Vastaajat suhtautuivat mielentilatutkimukseen määräämiseen pääosin positiivisesti ja lähtivät tutkimusjaksolle avoimin mielin. Toisaalta mielentilatutkimus tiedettiin henkisesti raskaaksi. Mielentilatutkimukselta on siis voitu odottaa jotain hyödyllistä. Valtaosa koki mielentilatutkimuksen osittain hyödylliseksi, esimerkiksi terveydentilan selvittämisen. Suurin osa vastaajista oli kuitenkin negatiivisesti yllättyneitä saamastaan loppulausunnosta, mutta eivät kannanotosta syyntakeisuuteen. Tämä johtunee mielentilatutkimuksen laajuudesta. Syyntakeisuusarviossa pyritään muodostamaan kokonaiskuva tutkittavan elämästä ja taustasta. Loppulausuntoon kirjataan myös henkilökunnan havaintoja tutkimusajalta, joten tutkittavat ovat saattaneet kokea ulkopuolelta tehdyt havainnot erilaisina verrattuna omiin kokemuksiinsa.

About 120-130 forensic psychiatric evaluations are made each year in Finland. A quarter out the persons are found to be non compos mentis and sent to involuntary treatment. The main aim of this bachelor´s thesis is to find out, what kind of process forensic psychiatric evaluation is to those people who are found to have been of sound mind and thus sentenced in prison. Not many studies have been made on the topic so one purpose is to find out new information about it. Forensic psychiatric evaluation is the most comprehensive medical examination. The forensic psychiatrist gives a statement about the criminal person´s state of mind on the moment when the crime was committed; whether the person is compos mentis, partly compos mentis or non compos mentis. A person, who has un-derstood the consequences of his actions, is considered to be compos mentis, of sound mind. A person, who is non compos mentis or partly compos mentis, has, because of severe amentia, severe mental problems or because of disorders of consciousness, problems in understanding the real nature of his deeds or regulate his behavior. This qualitative study has been carried out with semi-structured questionnaires. The material includes the responses of 12 respondents that were contacted in different prisons. Respondents had mainly a positive attitude towards having been sent to a forensic psychiatric evaluation and went to the evaluation period with an open mind although it is known to be mentally heavy. The persons sent to evaluation might have expected to benefit from the evaluation. Most of the evaluated persons felt the evaluation to be partly useful, eg. examining the state of health. However, most of the respondents were negatively surprised over the final statement they got but not over the statement that they were of sound mind. This may be due to the comprehensive nature of the evaluation and examination since the goal is to form a holistic view over the evaluated person´s life and backgrounds. Also the personnel´s observations from the evaluation period are written in the statement and the evaluated person´s own view of himself might differ from the observations in the report and statement.