Opiskelijaohjaus yliopistosairaalassa opiskelijoiden arvioimana

Abstract

HUS -Naisten ja lastentautien tulosalueella suorittaa terveydenhuollon kliinisen harjoittelun vuosittain noin 1000 opiskelijaa. Opiskelijaohjauksella on merkittävä työvoimapoliittinen vaikutus ja sen toteutumista seurataan HUS: ssa systemaattisesti. Opiskelijaohjauksen laadun mittarina toimii opiskelijoiden arvioihin perustuva CLES - Clinical Learning Environment and Supervision -kysely. Opinnäytetyössä tarkastellaan Naisten- ja Lastentautien tulosalueen CLES -vastauksia vuodelta 2010. Opinnäytetyön tarkoitus on kuvata, miten terveydenhuollon opiskelijat arvioivat oppimisympäristöä ja opiskelijaohjausta ja mitkä tekijät vaikuttivat terveydenhuollon opiskelijoiden arvioihin. Tavoite on edistää laadukasta opiskelijaohjausta, joka perustuu kollegiaaliseen vuorovaikutukseen ja jossa opiskelijan yksilölliset tavoitteet huomioidaan. Naisten ja lastentautien tulosalueen vuoden 2010 CLES –aineisto saatiin käyttöön HUS: n luvalla. Kyselyyn vastanneita oli 752, joka oli 77% kaikista vuoden 2010 opiskelijoista. Aineisto kuvailtiin ja tutkimuskysymysten kannalta oleellisten taustamuuttujien yhteyttä opiskelijoiden arvioihin testattiin Kruskall Wallisin ja Mann Whitney U –testeillä. Opiskelijat pitivät kaikkein tärkeimpinä oppimisympäristön ominaisuuksina työyksikön positiivista ilmapiiriä ja potilaiden hoidon yksilöllistä toteutumista. Ohjauksessa kaikkein tärkeimpänä pidettiin ohjaajan ohjaustaitoja ja ohjaajan suhtautumista myönteisesti ohjaustehtäväänsä. Kehitysalueina tulosten mukaan oli osastonhoitajan tuki oppimiselle, hoidon kirjaamisen ja tiedonkulun selkeys, koko henkilökunnan kiinnostus opiskelijaohjausta kohtaan sekä ohjaajalta saatu säännöllinen palaute. Opiskelijoiden iällä, opintojen vaiheella ja harjoittelujakson kestolla oli tilastollisesti merkitsevä yhteys heidän arvioihinsa. Opiskelijaohjauksen kehittämisessä on tavoiteltavaa rakentaa avoimuuden kulttuuria, jossa ja palautteen anto on vuorovaikutteista ja luonteva osa jokapäiväistä työskentelyä. Palautteen antamisesta tulisi pyrkiä tekemään mahdollisimman helppoa selkeyttämällä arvioinnin osa-alueet ja kehittämällä esimerkiksi tarkistuslista- tyyppisiä työkaluja toteutumisen seuraamiseksi. Kliiniseen harjoitteluun liittyviä oppimistehtäviä voisi kehittää enemmän suuntaan, joka hyödyttäisi myös ohjaajien ja työyhteisön oppimista.

Nearly one thousand health care students perform a practical training in HUS – Helsinki and Uusimaa Hospital District´s Department of Gynecology and Pediatrics annually. Clinical supervision has a great impact on employment. HUS follows students´ perceptions systematically on the quality of supervision by using CLES –Clinical Learning Environment and Supervision- scale as a measuring instrument. This thesis concentrates on the results of The Department of Gynecology and Pediatrics in year 2010. The aim of the thesis was to evaluate which factors may have influenced the students´ perceptions of the learning environment and student supervision. This information can be used in developing student supervision more focused on the specific needs of different student groups and toward seeing the supervisory role as an opportunity to interactive professional learning. In year 2010, 752 health care students returned the CLES –questionnaire. That is 77% percent of all students at The Department of Gynecology and Pediatrics. Descriptives and frequencies of the research material were described. Background variables essential to the research questions were compared to the CLES –results in order to find statistically significant correlations. Kruskall Wallis and Mann Whitney U –tests were used. In the learning environment students find positive atmosphere and individual patient care as the most important components. Preceptor´s supervising skills and positive attitude toward student supervision were the most important factors related to supervision. The head nurse´s support to students´ learning, patient documentation and reporting, the entire personnel´s positive attitude toward student supervision and regular feedback from the supervisor were seen as challenges. Students´ age, academic year and duration of the training had a statistically significant correlation with the perceptions. Student feedback and evaluation should be taken into closer consideration in the ward culture. Giving and receiving feedback could be made simple for example by using supervision checklists. Students´ feedback to supervisors and ward should be considered as valuable material to development. Students´ learning assignments in clinical practice could involve supervisors more and offer means for collegial co-operation.