Esikouluikäisten lasten kokemuksia päiväkotikiusaamisesta

Abstract

Opinnäytetyömme tutkimuskysymys oli, millaisia kokemuksia esikouluikäisillä lapsilla on päiväkotikiusaamisesta. Aihetta on alettu hiljattain tutkia enemmän, koska kiusaamista on todettu tapahtuvan jo päiväkodissa. Tarkoituksenamme oli kvalitatiivisin ja lapsilähtöisin menetelmin tuottaa tietoa lapsen kiusaamiskokemuksesta. Saaduista tuloksista voi olla hyötyä varhaiskasvatuksen työntekijöille kiusaamisen tunnistamisessa, siihen puuttumisessa ja ennaltaehkäisyssä. Opinnäytteen tavoitteena oli syventää omaa tietouttamme lapsen kokemusmaailmasta ja kehittää ammatillisuuttamme sekä lapsilähtöistä työotettamme.

Tutkimukseen osallistui yhdeksän esikouluikäistä lasta yhdestä päiväkodista. Aineisto kerättiin satuun pohjautuvien lasten omien piirrosten sekä saduttamisen avulla. Piirroksia tuli yhdeksän kappaletta, joita käytimme opinnäytetyömme kuvittamiseen sekä aineiston havainnollistamiseen. Saduttamalla tarinoita kertyi yhteensä kahdeksan, jotka analysoimme hyödyntäen narratiivisen analyysin keinoja.

Tutkimuksessamme ilmeni, että eritoten fyysinen väkivalta, kuten lyöminen, on lasten mielestä kiusaamista. Henkistä väkivaltaa puolestaan edusti toiselle rumasti puhuminen sekä väkivallalla uhkaaminen. Kiusaamistilanteet tuottavat lapsessa vihaa ja pahaa mieltä, joka näyttäytyy itkemisenä. Kiusaamistilanteet ratkaisi usein joku riidan kolmas osapuoli, muutamassa tarinassa opettaja tai toinen lapsi. Riita sovittiin pyytämällä anteeksi.

Lapsi tarvitsee tukea kiusaamistilanteita kohdatessaan, mielellään aikuiselta henkilöltä. Tieto siitä, että aikuinen on läsnä ja puuttuu kiusaamiseen, voi tuoda lapselle turvallisuudentunnetta ja ymmärrystä siitä, mikä on oikein ja mikä väärin.

The purpose of this study was to examine what thoughts six-year-old children have about bullying in kindergarten utilising qualitative and child orientated methods. This is an important topic since recent studies indicate that bullying already exists in kindergartens. Further, this study helps people working with children to recognize, intervene and prevent bullying and also extend our own professional insight into children’s way of thinking and develop our child-oriented methods in early childhood education.

Nine pre-school-aged children participated in this study. The study was put into practice using qualitative methods and child orientation. The data was collected utilizing story-telling, drawings and story crafting. The participants produced nine drawings which were used in illustrating and demonstrating the data. Furthermore, the participants pro-duced eight stories that were analyzed using narrative analysis.

The findings reveal that children especially consider physical violence, for example hit-ting, being bullying. Threatening with violence and speaking ill to each other were seen as mental violence. It is also found out that bullying makes children feel both angry and sad. Bullying encounters were usually solved by an outsider, normally by the kindergarten teacher or other children. The resolution to the bullying situations was normally to apologise.

When children encounter bullying, support from an adult is needed. Knowing that adults are there for them and will take action if needed may increase children’s sense of security and understanding of what is right and what is wrong.