Isät osittaisella hoitovapaalla ja osa-aikatyössä : näkökulmina isien kokemukset työ- ja perhe-elämästä

Abstract

Opinnäytetyö käsittelee isien kokemuksia osittaisesta hoitovapaasta ja osa-aikatyöstä työn ja perheen yhteensovittamisen, isä-lapsisuhteen ja perheen sisäisen työnjaon näkökulmista. Ilmiötä lähestytään postmodernin perheen, jaetun vanhemmuuden ja uuden isyyden käsitteiden kautta. Aihetta pohjustaa työ- ja perhe-elämän ja perhepolitiikan tutkimus.

Opinnäytetyössä hyödynnetään laadullisen tutkimuksen menetelmiä. Kyselyaineistoon saatiin 39 ja teemahaastatteluaineistoon 4 osittaista hoitovapaata pitänyttä tai osa-aikatyötä tehnyttä isää. Kyselyaineiston analyysissä käytettiin laadullisia ja määrällisiä menetelmiä. Haastattelut analysoitiin laadullisella sisällön analyysillä.

Osittaista hoitovapaata hyödynnettiin yhdeksällä eritavalla jakaen lastenhoitovastuuta perheen sisällä ja päivähoidon kanssa. Tärkeimmät syyt isien osittaiselle hoitovapaalle olivat aika lasten kanssa ja päivähoitoajan lyhentäminen. Lapsilähtöisyys tai isäehtoisuus toteutuu suurimmassa osassa perusteluista. Arvoihin liittyvät ja äitilähtöiset perustelut eivät olleet kovin merkittävässä osassa. Isät kokivat lähentyneensä lastensa kanssa ja lasten kehityksen seuraaminen oli heille merkittävä asia. Osittaista hoitovapaata pitävät isät tekivät enemmän kotitöitä kuin muut lapsiperheiden isät. Perheissä, joissa vain isä lyhensi työaikaansa, isän osuus kotitöistä oli suurempi kuin äitien kun taas äidit tekivät enemmän kotitöitä perheissä, joissa molemmat vanhemmat lyhensivät työaikaansa. Isien osittaiseen hoitovapaaseen suhtauduttiin työpaikoilla positiivisesti. Osa-aikatyön järjestämisen käytännöissä on kuitenkin parannettavaa. Kokemuksen mukaan työn määrä ja siihen käytetty aika eivät vähentyneet samassa suhteessa. Esimiehen toiminnalla oli suuri merkitys osittaisen hoitovapaan käytäntöjen kannalta. 2–4 -päiväistä viikkoa tehneet isät raportoivat vähemmän osittaisesta hoitovapaasta syntyneitä haittoja kuin kuusituntista päivää tekevät.

Isän pitämä osittainen hoitovapaa toteuttaa hyvän isän ja jaetun vanhemmuuden ihanteita tarkasteltaessa tuloksia aiempien tutkimusten valossa. Perheensisäisen työnjaon tasaantumisella voi olla aiempien tutkimusten perusteella vaikutusta parisuhdetyytyväisyyteen. Jos osittaisen hoitovapaan järjestämisestä tulee tuttua työorganisaatiossa, yhä useammat uskaltavat hyödyntää sitä.

The subject of this thesis was fathers’ experiences of part-time child care leave. Postmodern family, shared responsibility for child care and new fatherhood were chosen as key concepts. Finnish family policy, research of family life and cultural models of parenthood were chosen as a framework of the phenomenon of fathers’ child care responsibility.

The study method was qualitative. The data was collected with an Internet questionnaire and interviews. 39 fathers answered the questionnaire and four were interviewed. All fathers had experiences of partial care leave or part-time work. The questionnaire data was analysed with quantitative and qualitative content analysis. Interviews were analysed with qualitative content analysis.

Among the respondents, nine ways of shared responsibility for child care were identified. Parents, grandparents and daycare were used in different combinations. The main motives for partial care leave were having time for children and reducing the time children spent in daycare. The fathers’ motives focused on the children or the father himself; values-based or mother-related reasons did not play a significant role. The results showed that according to fathers’ experiences, partial care leave had a positive effect on father-child relation-ship. Seeing their children grow and develop was meaningful for fathers. Fathers who were on partial care leave did more daily housework than an average Finnish father. They also did more housework than their spouses. If both parents were on partial care leave, mothers did more housework. The results showed that there was a positive attitude towards part-time child care among fathers’ employers. However, fathers complained that their tasks at work were not reduced as much as their working hours. Two to four days’ working week seemed to lead to fewer problems at work than six hours’ working day.

According to previous research, spending time with children is essential for being a good father. Partial care leave thus enables fathers to pursue this ideal. Fathers’ partial care leave also leads to more equal division of house work. According to previous research, it may also improve the relationship between spouses. A conclusion can be drawn that it is important that employers develop their organising of the part-time leave, so that more parents have courage to choose that option.