Hoitajien näkemys yksilöllisestä hoidosta ja sen toteutumisesta osastoilla : loppumittaus

Abstract

Opinnäytetyömme on osa Metropolia ammattikorkeakoulun ja Espoon sairaalan yhteistä Liittyvä Voima- hanketta, jonka tavoitteena on luoda kumppanuusmalli työelämän ja korkeakoulun välille. Hankkeeseen kuuluu kolme osaprojektia: turvallinen lääkehoito, kotiutuminen ja toimintakyvyn edistäminen. Työ kuuluu toimintakyvyn edistämisen osaprojektiin, jonka tarkoituksena on kehittää kuntoutusta sekä innovatiivisia toimintatapoja luova ja käyttävä toimintamalli. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten yksilöllinen hoito toteutuu hoitajien arvioimana ja vertailla saatuja tuloksia aikaisemmin syksyllä 2010 tehtyyn saman kyselyn tuloksiin. Saatuja tuloksia voidaan hyödyntää hoitotyön kehittämisessä osastoilla. Tutkimuksessa haettiin vastauksia seuraaviin kysymyksiin ” Kuinka ominaisina hoitajat pitivät itselleen yksilöllisyyttä tukevia hoitotyön toimintoja?”, ”Kuinka yksilöllinen hoito toteutuu hoitajien arvioimana?” ja ”Onko yksilöllisen hoidon toteutuminen muuttunut vuoden aikana ja miten?”. Opinnäyteyön tavoitteena on tuottaa tietoa yksilöllisen hoidon toteutumisesta hoitajien arvioimana. Tietoa voidaan hyödyntää terveyspalveluiden kehittämiseen hankkeen kohdeorganisaatioissa. Tutkimuskohteena oli Puolarmetsän sairaalan osasto 2D ja Jorvin sairaalaan osasto TK1. Tutkimusaineisto kerättiin kvantitatiivisin menetelmin osastoilla vakituisesti työskenteleviltä hoitajilta(n=18) yksilöllisen hoidon mittaamiseen kehitetyllä ICS- mittarilla syksyllä 2011. Tulokset analysoitiin PASW- Statics 18- tilastointi ohjelmalla. Samoille kohdeorganisaatioille on tehty lähtötilanteen kartoitus kesä-elokuussa 2010 käyttäen samaa yksilöllisen hoidon ICSmittaria. Vertailemme saamiamme tuloksia lähtötilanteeseen. Tulosten mukaan yksilöllinen hoito toteutuu osastoilla hyvin, lähtötilanteeseen verraten yksilöllisyys on huomioitu paremmin. Yksilöllisen hoidon osa-alueista parhaiten toteutui kliinisen tilanteen huomiointi. Lähes yhtä hyvin yksilöllisyys huomioitiin potilaan päätöksenteon kontrollissa. Heikoiten toteutui potilaan elämäntilanteen huomioiminen. Lähtötilanteeseen verraten järjestys ei ole muuttunut. Tulevaisuudessa huomiota tulisi kohdistaa potilaan henkilökohtaisen elämäntilanteen huomioimiseen, erityisesti olisi kiinnitettävä huomiota perheen osallistumisen mahdollistamiseen.

This study was a part of the Collaborative Intensity project of the Metropolia University of Applied Sciences, Helsinki, Finland and Espoo Hospital, Espoo, Finland. The purpose of this project was to create a partnership model between working life and the University of Applied Sciences. The project consisted of three subprojects: safe medical treatment, discharge from the hospital and improvement of patients functional ability. The purpose was a model that develops rehabilitation and innovative practises. The objective of this study was to find out whether individual care of patients was supported by nurses and to compare the results with the results in the autumn 2010. The results can be used in the development of nursing departments. We searched for answers to the following questions: “Do the nurses feel they can support patients individuality by acts of nursery?”, ”How individual care takes place judged by the nurses?”, ”Has practising of individual care changed during the year, and how?” This information can be used in health care development project in the target organizations. Our approach was quantitative. We collected the material by using the ICS- instrument, a purpose-built indicator for assessing individual care. Material for this study was gathered by sending a questionnaire to the nursing staff (n=18) of two wards at the Espoo Hospital, Puolarmetsä 2D and Jorvi TK1, in August 2011. The data was analysed by using statistical methods and PASW Statistics 18- software. The same target organizations were analyzed in June-August 2010 using the same individual care ICS- instrument. The results showed that, on the whole individual care was achieved well and individuality is taken into account better. Individual care was best carried out with regard to the patients' clinical situation. Patients' decisional control was equally well catered for. The weakest results were found in connection to the patient's life situation. We concluded that in the future attention should be directed to taking into account the patients personal life situation. Particularly attention should be paid to family involvement.