Sähkökoneiden vikaantumisen havainnointi
Salenius, Vili (2012)
Salenius, Vili
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201202021853
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201202021853
Tiivistelmä
Tässä insinöörityössä tutkittiin sähkömoottoreiden sekä sähkömoottoriohjauksien toimintaa. Näistä tärkeimpinä tutkimuskohteina olivat kolmivaiheinen oikosulkumoottori sekä sen moottoriohjaukset. Näiden lisäksi tutustuttiin myös sähkömoottorin historiaan.
Työn varsinaisena pääkohteena tutkittiin oikosulkumoottoreiden vikamuotoja sekä niiden syitä ja seurauksia. Viat jakautuvat laakeri-, staattori- ja roottorivikoihin, joiden havaitsemiseksi kartoitettiin erilaisia mittausmenetelmiä. Työssä pyrittiin löytämään sellainen kenttäkäyttöön soveltuva mittausmenetelmä, jolla voitaisiin ennakoida jaksottaisessa käytössä olevien oikosulkumoottoreiden vikoja.
Insinöörityön kokeellisessa osuudessa pyrittiin todistamaan teoriaosuudessa tutkittujen mittausmenetelmien toimivuutta staattorikäämityksen vaurioiden havaitsemisessa. Tämä toteutettiin mittaamalla neljää identtistä moottoria, joille tehtiin erilaisia staattorivaurioita (kierrosoikosulku, kierroslangan katkos, vyyhtioikosulku ja vaiheiden välinen oikosulku). Mittausmenetelminä käytettiin resistanssimittausta, eristysvastusmittausta sekä syöksyaaltotestausta. Näiden lisäksi suoritettiin tyhjäkäyntikoe, jossa moottoria tarkkailtiin aistinvaraisesti ja samanaikaisesti mitattiin tyhjäkäyntivirta.
Kokeellisen osuuden tuloksena todettiin, että yksittäisillä mittausmenetelmillä ei havaita kaikkia staattorikäämityksen vaurioita. Kokeellisten mittausten tuloksena kuitenkin oli, että mittausmenetelmien (syöksyaaltotestaus ja resistanssimittaus) yhteiskäytöllä voidaan havaita staattorikäämityksen vauriot.
Työn varsinaisena pääkohteena tutkittiin oikosulkumoottoreiden vikamuotoja sekä niiden syitä ja seurauksia. Viat jakautuvat laakeri-, staattori- ja roottorivikoihin, joiden havaitsemiseksi kartoitettiin erilaisia mittausmenetelmiä. Työssä pyrittiin löytämään sellainen kenttäkäyttöön soveltuva mittausmenetelmä, jolla voitaisiin ennakoida jaksottaisessa käytössä olevien oikosulkumoottoreiden vikoja.
Insinöörityön kokeellisessa osuudessa pyrittiin todistamaan teoriaosuudessa tutkittujen mittausmenetelmien toimivuutta staattorikäämityksen vaurioiden havaitsemisessa. Tämä toteutettiin mittaamalla neljää identtistä moottoria, joille tehtiin erilaisia staattorivaurioita (kierrosoikosulku, kierroslangan katkos, vyyhtioikosulku ja vaiheiden välinen oikosulku). Mittausmenetelminä käytettiin resistanssimittausta, eristysvastusmittausta sekä syöksyaaltotestausta. Näiden lisäksi suoritettiin tyhjäkäyntikoe, jossa moottoria tarkkailtiin aistinvaraisesti ja samanaikaisesti mitattiin tyhjäkäyntivirta.
Kokeellisen osuuden tuloksena todettiin, että yksittäisillä mittausmenetelmillä ei havaita kaikkia staattorikäämityksen vaurioita. Kokeellisten mittausten tuloksena kuitenkin oli, että mittausmenetelmien (syöksyaaltotestaus ja resistanssimittaus) yhteiskäytöllä voidaan havaita staattorikäämityksen vauriot.