Pitkäaikaistyöttömien taloudellinen selviytyminen
Huhtaniska, Laura (2012)
Huhtaniska, Laura
Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu Lapin ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201203093163
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201203093163
Tiivistelmä
Opinnäytetyön kuvaus:
Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata pitkäaikaistyöttömien taloudellista selviytymistä. Päätutkimuskysymys työssä on: Miten pitkäaikaistyöttömät selviytyvät taloudellisesti. Muita tutkimuskysymyksiä ovat: millaisia kokemuksia pitkäaikaistyöttömillä on työttömien perusturvasta ja millaisia selviytymiskeinoja työttömät ovat käyttäneet.
Tavoitteena on antaa ääni työttömille, ymmärtää ilmiötä ja herättää keskustelua.
Teoreettinen ja käsitteellinen esittely:
Teoreettisen viitekehyksen työssä muodostavat käsitteet: työttömyys, pitkäaikaistyöttömyys, köyhyys ja taloudellinen hyvinvointi.
Metodologinen esittely:
Opinnäytetyössä aineistoa tarkastellaan kokonaisvaltaisesti. Tutkimuskohdetta pyritään ymmärtämään ja kuvaamaan todellista elämää, joten opinnäytetyön toteuttaminen noudattaa laadullista eli kvalitatiivista tutkimusotetta. Aineistonkeruumenetelmänä on teemahaastattelu. Aineiston analyysissä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Opinnäytetyö etenee ilmiöpohjaisesti ja jokaisessa pääluvussa on mukana kaikki neljä tutkimuksen peruselementtiä: Teoria, aikaisemmat tutkimukset, omat tulokset ja pohdinta. Työn lopussa on kokoava päätösluku, jatkotutkimushaasteet ja luottavuuskysymykset.
Keskeiset tutkimustulokset:
Selviytymiskeinoiksi muodostuivat sisällönanalyysin tuloksena pääluokat: sosiaalinen tuki, yksilölliset keinot, yhteiskunnan tuki ja järjestöjen apu.
Yhteiskunnalta ei koettu saavan paljon apua, mutta sosiaaliturvajärjestelmää pidettiin hyvänä. Jokainen haastateltava täydensi tulojaan toimeentulotuella ja ruoka-avulla. Työttömän perusturvaa eikä tulevaa perusturvan korotusta pidetty riittävänä.
Arjesta selviytyminen vaati eniten yksilöllisiä selviytymiskeinoja, kuten säästäväisyyttä, tinkimistä ja ruuan itse laittamista. Yksilöllisiä selviytymiskeinoja olivat myös oma aktiivisuus ja omien oikeuksien puolesta taisteleminen. Taloudellinen apu ja sosiaalinen tuki läheisiltä auttoivat myös selviytymään.
Johtopäätökset:
Johtopäätöksinä voidaan pitää perusturvan riittämättömyyttä ja hyvinvointivaltion avun riittämättömyyttä. Yksilöllisten selviytymisstrategioiden ja järjestöjen kenttä sen sijaan on kasvamassa.
Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata pitkäaikaistyöttömien taloudellista selviytymistä. Päätutkimuskysymys työssä on: Miten pitkäaikaistyöttömät selviytyvät taloudellisesti. Muita tutkimuskysymyksiä ovat: millaisia kokemuksia pitkäaikaistyöttömillä on työttömien perusturvasta ja millaisia selviytymiskeinoja työttömät ovat käyttäneet.
Tavoitteena on antaa ääni työttömille, ymmärtää ilmiötä ja herättää keskustelua.
Teoreettinen ja käsitteellinen esittely:
Teoreettisen viitekehyksen työssä muodostavat käsitteet: työttömyys, pitkäaikaistyöttömyys, köyhyys ja taloudellinen hyvinvointi.
Metodologinen esittely:
Opinnäytetyössä aineistoa tarkastellaan kokonaisvaltaisesti. Tutkimuskohdetta pyritään ymmärtämään ja kuvaamaan todellista elämää, joten opinnäytetyön toteuttaminen noudattaa laadullista eli kvalitatiivista tutkimusotetta. Aineistonkeruumenetelmänä on teemahaastattelu. Aineiston analyysissä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Opinnäytetyö etenee ilmiöpohjaisesti ja jokaisessa pääluvussa on mukana kaikki neljä tutkimuksen peruselementtiä: Teoria, aikaisemmat tutkimukset, omat tulokset ja pohdinta. Työn lopussa on kokoava päätösluku, jatkotutkimushaasteet ja luottavuuskysymykset.
Keskeiset tutkimustulokset:
Selviytymiskeinoiksi muodostuivat sisällönanalyysin tuloksena pääluokat: sosiaalinen tuki, yksilölliset keinot, yhteiskunnan tuki ja järjestöjen apu.
Yhteiskunnalta ei koettu saavan paljon apua, mutta sosiaaliturvajärjestelmää pidettiin hyvänä. Jokainen haastateltava täydensi tulojaan toimeentulotuella ja ruoka-avulla. Työttömän perusturvaa eikä tulevaa perusturvan korotusta pidetty riittävänä.
Arjesta selviytyminen vaati eniten yksilöllisiä selviytymiskeinoja, kuten säästäväisyyttä, tinkimistä ja ruuan itse laittamista. Yksilöllisiä selviytymiskeinoja olivat myös oma aktiivisuus ja omien oikeuksien puolesta taisteleminen. Taloudellinen apu ja sosiaalinen tuki läheisiltä auttoivat myös selviytymään.
Johtopäätökset:
Johtopäätöksinä voidaan pitää perusturvan riittämättömyyttä ja hyvinvointivaltion avun riittämättömyyttä. Yksilöllisten selviytymisstrategioiden ja järjestöjen kenttä sen sijaan on kasvamassa.