Lapin urheiluakatemian yläkouluikäisten urheilijoiden fyysinen aktiivisuus
Kylmälä, Laura; Syrjänen, Tiina (2012)
Kylmälä, Laura
Syrjänen, Tiina
Rovaniemen ammattikorkeakoulu Lapin ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201203093118
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201203093118
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Lapin urheiluakatemian yläkouluikäisten urheilijoiden fyysisen aktiivisuuden määrä ja jakautuminen eri osa-alueisiin. Lisäksi tutkittiin mahdollisia eroja eri sukupuolten ja joukkue- ja yksilölajien urheilijoiden välillä sekä selvitettiin urheilijoiden harrastustason, tavoitteiden ja tavoiteorientaatioprofiilien yhteyttä fyysisen aktiivisuuden määrään.
Tutkimus toteutettiin syksyn 2011 aikana osana Lapin urheiluakatemian yläkouluakatemia-hanketta. Tutkimus oli luonteeltaan kvantitatiivinen ja sen otos koostui 34 yläkouluakatemian urheilijasta. Fyysisen aktiivisuuden määrä selvitettiin liikuntapäiväkirjojen ja Polar Active -aktiivisuusmittareiden avulla ja taustatekijät kyselylomakkeilla. Tulosten analysoinnissa käytettiin PASW-tilastointiohjelmaa.
Tutkimustulosten mukaan yläkouluikäisten akatemiaurheilijoiden viikoittainen liikuntamäärä oli keskimäärin 14 tuntia, josta noin puolet on ohjattua liikuntaa ja noin neljännes omatoimista sekä muuta liikuntaa. Yksilölajien urheilijoilla liikuntaa oli viikossa keskimäärin enemmän kuin joukkuelajien edustajilla. Tuloksista selvisi myös, että yli kolmannes tutkimukseen osallistuneista urheilijoista liikkuu viikoittain alle terveyttä edistävän 12 tunnin suosituksen. Vastaavasti vain viidesosa yltää Nuoren Suomen urheilijoille laatimaan 18 tunnin suositukseen. Eri taustamuuttujien yhteyttä liikuntamääriin tarkasteltaessa selvisi muun muassa, että tulevaisuuden tavoitetason noustessa myös kokonaisliikuntamäärä kasvaa. Kokonaisliikuntamäärän havaittiin olevan korkeampi myös silloin, kun urheilija harrasti useampaa kuin yhtä lajia tai oli vahvasti sekä kilpailu- että tehtäväorientoitunut. Tulosten perusteella urheilijat kokivat viikoittaisen liikuntamääränsä pääosin riittäväksi tavoitteisiinsa nähden, mutta samalla yhtä lukuun ottamatta kaikki olivat valmiita myös lisäämään liikuntaa. Huipulle tähtäävän urheilijan liikuntamääräsuosituksen arviointi puolestaan osoittautui varsin hankalaksi.
Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että yläkouluakatemian urheilijat liikkuvat pääosin liian vähän sekä suosituksiin että omiin tavoitteisiinsa nähden. Myös nuorten tietämys riittävästä liikunnan määrästä on kyseenalainen. Saatujen tulosten pohjalta voidaankin urheiluakatemiassa nyt alkaa kehitellä toimenpiteitä ongelmakohtien korjaamiseksi ja urheilijoiden liikuntamäärien lisäämiseksi.
Tutkimus toteutettiin syksyn 2011 aikana osana Lapin urheiluakatemian yläkouluakatemia-hanketta. Tutkimus oli luonteeltaan kvantitatiivinen ja sen otos koostui 34 yläkouluakatemian urheilijasta. Fyysisen aktiivisuuden määrä selvitettiin liikuntapäiväkirjojen ja Polar Active -aktiivisuusmittareiden avulla ja taustatekijät kyselylomakkeilla. Tulosten analysoinnissa käytettiin PASW-tilastointiohjelmaa.
Tutkimustulosten mukaan yläkouluikäisten akatemiaurheilijoiden viikoittainen liikuntamäärä oli keskimäärin 14 tuntia, josta noin puolet on ohjattua liikuntaa ja noin neljännes omatoimista sekä muuta liikuntaa. Yksilölajien urheilijoilla liikuntaa oli viikossa keskimäärin enemmän kuin joukkuelajien edustajilla. Tuloksista selvisi myös, että yli kolmannes tutkimukseen osallistuneista urheilijoista liikkuu viikoittain alle terveyttä edistävän 12 tunnin suosituksen. Vastaavasti vain viidesosa yltää Nuoren Suomen urheilijoille laatimaan 18 tunnin suositukseen. Eri taustamuuttujien yhteyttä liikuntamääriin tarkasteltaessa selvisi muun muassa, että tulevaisuuden tavoitetason noustessa myös kokonaisliikuntamäärä kasvaa. Kokonaisliikuntamäärän havaittiin olevan korkeampi myös silloin, kun urheilija harrasti useampaa kuin yhtä lajia tai oli vahvasti sekä kilpailu- että tehtäväorientoitunut. Tulosten perusteella urheilijat kokivat viikoittaisen liikuntamääränsä pääosin riittäväksi tavoitteisiinsa nähden, mutta samalla yhtä lukuun ottamatta kaikki olivat valmiita myös lisäämään liikuntaa. Huipulle tähtäävän urheilijan liikuntamääräsuosituksen arviointi puolestaan osoittautui varsin hankalaksi.
Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että yläkouluakatemian urheilijat liikkuvat pääosin liian vähän sekä suosituksiin että omiin tavoitteisiinsa nähden. Myös nuorten tietämys riittävästä liikunnan määrästä on kyseenalainen. Saatujen tulosten pohjalta voidaankin urheiluakatemiassa nyt alkaa kehitellä toimenpiteitä ongelmakohtien korjaamiseksi ja urheilijoiden liikuntamäärien lisäämiseksi.