Pienetkin urut voivat kuulostaa suurilta : Äänikertojen imitointi yksisormioisilla uruilla
Setälä, Taneli (2012)
Setälä, Taneli
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204054191
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204054191
Tiivistelmä
Yksisormioisissa uruissa on nimensä mukaisesti vain yksi sormio. Niiden äänikertamäärä on yleensä varsin suppea, keskimäärin neljästä kuuteen. Useamman sormion puuttuminen ja äänikertojen vähäisyys rajoittavat urkujen sointiväriskaalaa huomattavasti. Triosoitto on yksisormioisilla uruilla mahdollista vain jaettujen tai puolikkaiden äänikertojen avulla, mutta ääniala on huomattavasti rajoitetumpi kuin monisormioisilla uruilla.
Yksisormioisten urkujen puutteisiin voidaan pyrkiä vastaamaan niin sanotun äänikertaimitoinnin avulla. Urkujen äänikerrat soivat joko perusäänenkorkeutta, sen ala- tai yläoktaaveja tai muita yläsäveltasoja. Käytännössä imitointi tarkoittaa soinnutuksen tai melodian perusäänenkorkeuden kaksintamista halutulta äänenkorkeudelta koskettimiston äänialan puitteissa. Imitoidun äänikertayhdistelmän sointi muodostuu soitetuista perus- ja lisä-äänenkorkeuksista, valittujen varsinaisten äänikertojen sointiväreistä ja urkujen viritysjärjestelmästä. Imitoinnin avulla on mahdollista toteuttaa triosoitto myös niillä yksisormioisilla uruilla, joissa ei ole jaettuja tai puolikkaita äänikertoja. Tämän seurauksena myös monet triossa soitettavat urkukappaleet voivat löytää tiensä yksisormioisten urkujen äärellä työskentelevän kanttorin ohjelmistoon.
Tässä työssä esittelen 24 erilaista äänikertaimitointia. Prosessin alkuvaiheessa järjestämäni virsilauluilta äänitteineen antaa mahdollisuuden tutustua imitointi-tekniikoihin myös käytännössä. Äänikertaimitoinnissa on hyvä tiedostaa, että imitoitu äänenkorkeus on urkujen viritysjärjestelmän mukainen, minkä vuoksi esimerkiksi terssi-intervallien puhtauteen on mahdotonta vaikuttaa. Sovitettaessa urkusävellyksiä yksisormioisille uruille joudutaan tekemään aika paljon soinnun yksinkertaistuksia ja oktaavisiirtoja, jolloin sävellyksen alkuperäinen luonne hieman muuttuu. Kuitenkin sallimalla muutoksia alkuperäiseen soinnutukseen voi äänikertaimitointi antaa lukemattomia aivan uusia mahdollisuuksia urkujen soittoon ja virsisäestykseen.
Yksisormioisten urkujen puutteisiin voidaan pyrkiä vastaamaan niin sanotun äänikertaimitoinnin avulla. Urkujen äänikerrat soivat joko perusäänenkorkeutta, sen ala- tai yläoktaaveja tai muita yläsäveltasoja. Käytännössä imitointi tarkoittaa soinnutuksen tai melodian perusäänenkorkeuden kaksintamista halutulta äänenkorkeudelta koskettimiston äänialan puitteissa. Imitoidun äänikertayhdistelmän sointi muodostuu soitetuista perus- ja lisä-äänenkorkeuksista, valittujen varsinaisten äänikertojen sointiväreistä ja urkujen viritysjärjestelmästä. Imitoinnin avulla on mahdollista toteuttaa triosoitto myös niillä yksisormioisilla uruilla, joissa ei ole jaettuja tai puolikkaita äänikertoja. Tämän seurauksena myös monet triossa soitettavat urkukappaleet voivat löytää tiensä yksisormioisten urkujen äärellä työskentelevän kanttorin ohjelmistoon.
Tässä työssä esittelen 24 erilaista äänikertaimitointia. Prosessin alkuvaiheessa järjestämäni virsilauluilta äänitteineen antaa mahdollisuuden tutustua imitointi-tekniikoihin myös käytännössä. Äänikertaimitoinnissa on hyvä tiedostaa, että imitoitu äänenkorkeus on urkujen viritysjärjestelmän mukainen, minkä vuoksi esimerkiksi terssi-intervallien puhtauteen on mahdotonta vaikuttaa. Sovitettaessa urkusävellyksiä yksisormioisille uruille joudutaan tekemään aika paljon soinnun yksinkertaistuksia ja oktaavisiirtoja, jolloin sävellyksen alkuperäinen luonne hieman muuttuu. Kuitenkin sallimalla muutoksia alkuperäiseen soinnutukseen voi äänikertaimitointi antaa lukemattomia aivan uusia mahdollisuuksia urkujen soittoon ja virsisäestykseen.