Yhteisen asiantuntijuuden äärellä : Lähiverkoston ohjaus lasten toimintaterapiassa

Abstract

TIIVISTELMÄ

Lähiverkoston ohjaus on kiinteä osa lasten toimintaterapiaa. Se käsittää muun muassa vanhempien, koulun ja päiväkodin henkilökunnan ohjauksen. Lähiverkostoa ohjaamalla toimintaterapeutti pyrkii edesauttamaan lapsen toiminnallista suoriutumista. Ohjauksen avulla toimintaterapiassa opitut taidot siirtyvät todennäköisemmin osaksi lapsen arkielämää. Toimintaterapeutin ohjaus perustuu toimintaterapian ydintaitoihin, joiden käyttäminen ohjaustilanteessa luo kokonaisvaltaisen ja toimintakeskeisen näkökulman lapsen toiminnallisen suoriutumisen mahdollistamiseksi.

Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus, joka toteutettiin teemahaastatteluja käyttäen loka-marraskuussa 2011. Tarkoituksena oli kuvailla ja tuottaa tietoa toimintaterapeuttien kokemuksista lähiverkoston ohjauksesta lasten toimintaterapiassa. Tutkimuksen yhteistyökumppanina toimi Oulunkaaren kuntayhtymän kuntoutuspalvelut. Tutkimusta varten haastateltiin neljää toimintaterapeuttia, jotka työskentelevät Oulunkaaren kuntayhtymän alueella. Tutkimustehtävä ”Millaisia ovat toimintaterapeuttien kokemukset ohjauksesta lasten toimintaterapiassa Oulunkaaren kuntayhtymässä” ohjasi työskentelyämme. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin induktiivista eli aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.

Tutkimustulosten mukaan toimintaterapeutit pyrkivät ohjauksen avulla saamaan vanhempia itse oivaltamaan ratkaisuja arjen haasteisiin. Ohjaus on parhaimmillaan lapsen ja hänen lähiverkostonsa voimavaraistamista heidän omaa elämäänsä koskevaan päätöksentekoon. Lähiverkoston sitouttaminen terapiaprosessiin on tärkeää, jotta terapiassa harjoitellut taidot siirtyvät osaksi lapsen arkielämää. Ohjaus nähdään keinona puuttua varhaisessa vaiheessa lapsesta heränneeseen huoleen. Ohjauskäynneillä voidaan ehkäistä tilanteen paheneminen ja välttää pitkät ja kalliit, korjaavat terapiat. Tutkimuksessamme tuli esiin, että avoimen vuorovaikutuksen mahdollistaminen ammattilaisten välillä ja yhteisistä pelisäännöistä sopiminen terapian ja muiden lapsen tukitoimien osalta edesauttaisivat lapsen ja perheen kokonaisvaltaista kuntoutumista.

Tutkimuksesta saadun tiedon avulla toimintaterapeutit ja toimintaterapiaopiskelijat voivat lisätä tietämystään ja ymmärrystään lähiverkoston ohjauksesta toimintaterapiassa. Oulunkaaren kuntayhtymä voi hyödyntää tutkimustietoa lasten kuntoutuksen uuden toimintamallin kehittämistyössä. Jatkotutkimusaiheena voisi olla ohjauksen vaikuttavuuden tutkiminen. Myös Occupational Performance Coaching -interventiomallin periaatteiden soveltuvuutta Suomeen olisi mielenkiintoista tutkia. Lisäksi näkisimme hyödyllisenä interventiomallin suomentamisen.

Asiasanat: lapsi, toimintaterapia, ohjaus, lähiverkosto, perhekeskeisyys

ABSTRACT

Coaching is regarded as an important area of competency in occupational therapy. Occupational therapists coach parents and significant authorities in a child’s daily life. The objective of coaching in occupational therapy for children is to enable a child’s occupational performance. The study has been conducted together with the rehabilitation services of Oulunkaari District.

The aim of our study was to describe occupational therapists’ experiences of coaching in family-centred children’s occupational therapy. In addition, the developmental needs regarding coaching within occupational therapy in Oulunkaari District were described.

The thesis was a qualitative study, which was carried out through themed interviews. Informants were occupational therapists working with children and their families in Oulunkaari District. The material was analyzed using the method of inductive content analysis. The theoretical base for this study lies in the theory of coaching and family-centred practice in occupational therapy and the intervention model Occupational Performance Coaching: Enabling Parents’ and Children’s Occupational Performance.

The results of the study showed that through coaching occupational therapists aimed to empower parents in recognizing and solving occupational challenges in child’s daily life. Successful coaching required a two-way interaction between the therapist and the customer. Through coaching the skills learned in occupational therapy were transferred more likely into a child’s daily life. Coaching was regarded as a tool in the early phase of rehabilitation to avoid a massive and expensive therapy process. The developmental needs regarding coaching within occupational therapy in Oulunkaari District concerned the clarification of the occupational therapy process, open and regular interaction between the therapists and the information flow on patient issues.

The study shows that coaching is regarded as an integral part of occupational therapists’ work. It is a two-way interaction between the therapist and the customer aiming at equal partnership. Coaching can be seen as a significant tool in the early phase of rehabilitation, which is recognised to be a developmental area in the near future.

Keywords: child, occupational therapy, coaching, family, social network