9.-luokkalaisten näkemyksiä kouluterveydenhoitajan roolista koulukiusaamistapauksissa
Maukonen, Johanna (2012)
Maukonen, Johanna
Vaasan ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204114304
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204114304
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää 9.-luokkalaisten oppilaiden näkemyksiä kouluterveydenhoitajan roolista koulukiusaamistapauksissa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää oppilaiden mielipiteitä ja kehittämisehdotuksia kouluterveydenhoitajan roolista koulukiusaamistapauksissa.
Tutkimus oli luonteeltaan kvantitatiivinen. Tutkimus suoritettiin strukturoidun kyselylomakkeen avulla kahdella suomenkielisellä yläkoululla. Kyselylomake sisälsi sekä monivalintakysymyksiä että avoimia kysymyksiä. Tulokset analysointiin SPSS-19,0-tilasto-ohjelman avulla ja sisällön analyysillä. Tutkimukseen osallistui 59 oppilasta.
Oppilaista noin joka viides (18,6 %) kertoi olleensa kiusattu ja noin puolet (47,5 %) olivat nähneet kiusaamista koulussa tai heidän kavereita oli kiusattu. Kiusaamiseen toivottiin ensisijaisesti puuttuvan opettajan (49,2 %), kaverien (15,3 %) ja koulukuraattorin (8,5 %). Vastaajista 8,5 % ei haluaisi kenenkään puuttuvan kiusaamistapauksiin.
Kiusaamisesta kerrottaisiin ensisijaisesti kaverille (30,5 %) tai vanhemmille (23,7 %). Vain noin kymmenes (11,3 %) kertoisi ensisijaisesti kouluterveydenhoitajalle, jos heitä olisi kiusattu. Eniten (34,6 %)oppilaista koki, että koulukiusaamisesta kertomisesta kouluterveydenhoitajalle ei ole hyötyä. Huolestuttavaa on, että osa (13,6 %) ei kertoisi koulukiusaamisesta kenellekään. Suurin osa (16,7 %) ei muuttaisi kouluterveydenhoitajan toimintaa koulukiusaamistapauksissa mitenkään. Noin kymmenes (13,3 %) ei tiennyt miten he muuttaisivat kouluterveydenhoitajan toimintaa.
Tulosten mukaan koulukiusaaminen on edelleen yleistä ja kouluterveydenhoitajan rooli koulukiusaamiseen puuttumisessa on vähäinen. Oppilaista yli puolet (52,5 %) ei ollut tietoisia, että myös kouluterveydenhoitajalle voi kertoa koulukiusaamistapauksista. Tutkimustulosten mukaan kouluterveydenhoitajan roolia koulukiusaamisen vastaisessa työssä tulisikin kouluissa kehittää entisestään.
Tutkimus oli luonteeltaan kvantitatiivinen. Tutkimus suoritettiin strukturoidun kyselylomakkeen avulla kahdella suomenkielisellä yläkoululla. Kyselylomake sisälsi sekä monivalintakysymyksiä että avoimia kysymyksiä. Tulokset analysointiin SPSS-19,0-tilasto-ohjelman avulla ja sisällön analyysillä. Tutkimukseen osallistui 59 oppilasta.
Oppilaista noin joka viides (18,6 %) kertoi olleensa kiusattu ja noin puolet (47,5 %) olivat nähneet kiusaamista koulussa tai heidän kavereita oli kiusattu. Kiusaamiseen toivottiin ensisijaisesti puuttuvan opettajan (49,2 %), kaverien (15,3 %) ja koulukuraattorin (8,5 %). Vastaajista 8,5 % ei haluaisi kenenkään puuttuvan kiusaamistapauksiin.
Kiusaamisesta kerrottaisiin ensisijaisesti kaverille (30,5 %) tai vanhemmille (23,7 %). Vain noin kymmenes (11,3 %) kertoisi ensisijaisesti kouluterveydenhoitajalle, jos heitä olisi kiusattu. Eniten (34,6 %)oppilaista koki, että koulukiusaamisesta kertomisesta kouluterveydenhoitajalle ei ole hyötyä. Huolestuttavaa on, että osa (13,6 %) ei kertoisi koulukiusaamisesta kenellekään. Suurin osa (16,7 %) ei muuttaisi kouluterveydenhoitajan toimintaa koulukiusaamistapauksissa mitenkään. Noin kymmenes (13,3 %) ei tiennyt miten he muuttaisivat kouluterveydenhoitajan toimintaa.
Tulosten mukaan koulukiusaaminen on edelleen yleistä ja kouluterveydenhoitajan rooli koulukiusaamiseen puuttumisessa on vähäinen. Oppilaista yli puolet (52,5 %) ei ollut tietoisia, että myös kouluterveydenhoitajalle voi kertoa koulukiusaamistapauksista. Tutkimustulosten mukaan kouluterveydenhoitajan roolia koulukiusaamisen vastaisessa työssä tulisikin kouluissa kehittää entisestään.