KANTTORIT RIPPIKOULUTYÖSSÄ : Käytäntöjä, haasteita, ideoita
Kinnunen, Johanna (2012)
Kinnunen, Johanna
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204134420
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204134420
Tiivistelmä
Rippikoulutyö kuuluu olennaisena osana lähes jokaisen kanttorin työnkuvaan. Etukäteistietojen mukaan moni kanttori kokee kuitenkin rippikoulutyön vaikeana ja haastavana. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia käytäntöjä eri seurakunnissa on rippikoulun musiikin opetuksessa. Toisaalta haluttiin selvittää tarkemmin, mitkä ovat kanttoreiden mielestä kaikkein haastavimmat asiat rippikoulutyössä. Lisäksi kerättiin kanttoreilta käytännön vinkkejä rippikoulutyöhön.
Tutkimuksen teoriaosuudessa käsitellään ensiksi rippikoulua yleisesti, sitten lyhyesti rippikoulun musiikin opetuksen historiaa Suomessa. Tämän jälkeen paneudutaan musiikkiin rippikoulussa. Työssä esitellään nykyinen rippikoulusuunnitelma (vuodelta 2001) musiikin osalta, samoin nykyistä edellinen suunnitelma (vuodelta 1982), ja lopuksi niitä vertaillaan keskenään. Tämän jälkeen tarkastellaan rippikoulunuorta oppijana ja vastaavasti kanttoria rippikoulun opettajana. Teoriaosuuden päätteeksi kootaan viitekehys, ja siitä johdetaan tutkimusongelmat.
Tutkimuksen empiirinen osa toteutettiin kyselylomakkeilla, joihin vastasi 13 Oulun hiippakunnan alueen kanttoria. Osa lomakkeen kysymyksistä oli monivalintakysymyksiä, joihin vastattiin ympyröimällä sopiva vaihtoehto kolmi- tai neliportaiselta asteikolta. Osa kysymyksistä oli taas avoimia kysymyksiä. Saadut tulokset analysoitiin taulukoimalla vastaukset (monivalintakysymykset) sekä sisällönanalyysin avulla (avoimet kysymykset).
Tutkimus osoitti, että rippikouluun liittyvät käytännöt vaihtelevat suurestikin eri kanttoreilla ja eri seurakunnissa. Suurimpina haasteina kanttorit pitivät nuorten motivointia ja aktivointia oppitunneilla ja sitä, miten saada nuoret osallistumaan yhteislauluun. Erilaisia käytännön vinkkejä saatiin kerättyä runsaasti.
Tutkimus antaa sekä yleistä että yksityiskohtaista tietoa kanttoreiden rippikoulukokemuksista. Tutkimuksesta on hyötyä minulle itselleni, tähän tutkimukseen osallistuneille kanttoreille, kaikille työssä oleville kanttoreille ja kanttoriopiskelijoille sekä asiasta muuten kiinnostuneille.
Tutkimuksen teoriaosuudessa käsitellään ensiksi rippikoulua yleisesti, sitten lyhyesti rippikoulun musiikin opetuksen historiaa Suomessa. Tämän jälkeen paneudutaan musiikkiin rippikoulussa. Työssä esitellään nykyinen rippikoulusuunnitelma (vuodelta 2001) musiikin osalta, samoin nykyistä edellinen suunnitelma (vuodelta 1982), ja lopuksi niitä vertaillaan keskenään. Tämän jälkeen tarkastellaan rippikoulunuorta oppijana ja vastaavasti kanttoria rippikoulun opettajana. Teoriaosuuden päätteeksi kootaan viitekehys, ja siitä johdetaan tutkimusongelmat.
Tutkimuksen empiirinen osa toteutettiin kyselylomakkeilla, joihin vastasi 13 Oulun hiippakunnan alueen kanttoria. Osa lomakkeen kysymyksistä oli monivalintakysymyksiä, joihin vastattiin ympyröimällä sopiva vaihtoehto kolmi- tai neliportaiselta asteikolta. Osa kysymyksistä oli taas avoimia kysymyksiä. Saadut tulokset analysoitiin taulukoimalla vastaukset (monivalintakysymykset) sekä sisällönanalyysin avulla (avoimet kysymykset).
Tutkimus osoitti, että rippikouluun liittyvät käytännöt vaihtelevat suurestikin eri kanttoreilla ja eri seurakunnissa. Suurimpina haasteina kanttorit pitivät nuorten motivointia ja aktivointia oppitunneilla ja sitä, miten saada nuoret osallistumaan yhteislauluun. Erilaisia käytännön vinkkejä saatiin kerättyä runsaasti.
Tutkimus antaa sekä yleistä että yksityiskohtaista tietoa kanttoreiden rippikoulukokemuksista. Tutkimuksesta on hyötyä minulle itselleni, tähän tutkimukseen osallistuneille kanttoreille, kaikille työssä oleville kanttoreille ja kanttoriopiskelijoille sekä asiasta muuten kiinnostuneille.
