Joukkoliikenne maankäytön suunnittelussa - Esimerkkikohde Kauramäki

Abstract

Työssä tutkittiin maankäytön vaikutusta joukkoliikenteeseen ja pohdittiin, miten joukkoliikenne tulisi ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa. Aiheessa käytettiin esimerkkinä Jyväskylän eteläpuolella sijaitsevaa Kauramäen aluetta, jonne on suunnitteilla uusi asuinalue noin 9 900 asukkaalle. Työn tavoitteena oli kehittää Kauramäen maankäyttöä siten, että alueelle suunniteltu joukkoliikenne olisi toimiva ja helppokäyttöinen ja että se olisi kilpailukykyinen henkilöautoliikenteelle. Toisena esimerkkialueena käytettiin Oulun Kaakkuria, jota vertailtiin Kauramäkeen ja sitä kautta etsittiin uusia ratkaisuja Kauramäen maankäyttöön.

Erityisesti työssä keskityttiin maankäytöllisiin ratkaisuihin, jotka vaikuttavat ihmisten haluun käyttää joukkoliikennettä, sekä milloin ihminen valitsee joukkoliikenteen henkilöauton sijaan. Työssä käytettiin Jyväskylän ja Oulun kaupungin joukkoliikennetutkimusmateriaaleja, joiden avulla saatiin selville eri kaupunginosien asukkaiden kulkutapajakaumat. Näillä tiedoilla pystyttiin muun muassa tutkimaan kerrostaloalueiden joukkoliikenteen käyttäjämääriä sekä suunnittelemaan vaihtoehtoisia joukkoliikennereittejä Kauramäeltä vanhojen asuinalueiden läpi kohti keskustaa.

Kauramäen asuinalueen eduksi todettiin sen kapea muoto, jossa yksi joukkoliikennelinja riittää kattamaan koko alueen joukkoliikennetarpeet. Lisäämällä kerrostaloja ja suunnittelemalla hyvät joukkoliikennelinjat keskustaan voidaan Kauramäestä tehdä joukkoliikenteellisesti hyvä lähiö. Tarvittavia jatkotoimenpiteitä olisi joukkoliikennelain sekä maankäyttö- ja rakennuslain kehittäminen, jossa maankäytön suunnittelu olisi tärkeämpänä osana lakia. Liikennetutkimusten teettäminen olisi tarpeellista teettää jokaiseen isoon kaupunkiin, jotta saataisiin valtakunnallisesti vertailukelpoista tuloksia, joiden avulla voitaisiin myös kehittää joukkoliikennettä. Kauramäen mahdollista laajentumista tulisi suunnitella siten, että alue pysyisi miellyttävänä ja luonnonläheisenä alueena asukkaille ja siellä kuitenkin palvelisi tehokas ja toimiva joukkoliikenne.

The aim of this work was to study the effect of land use on public transport and to improve it. The example area was Kauramäki, a new district area in Jyväskylä which has been designed for 9 900 people. One goal of this work was to plan public transport to Kauramäki which could compete with people’s urge to use private cars in everyday use. The main goal was to create the kind of public transport which would work and is user-friendly. The other example area was Kaakkuri from Oulu. Kaakkuri and Kauramäki were compared to each other so that new ideas for Kauramäki’s land design could be found.

One of the source materials were public transport research material about Oulu and Jyväskylä. Both materials contained information, for example, about city residents’ public transport usage per cents. With this data it was possible to study which kind of buildings would be good to design to Kauramäki so that public transport would operate and the area would not be too dense. It also made possible to plan alternative public transport routes from Kauramäki to city centre through older city districts.

Kauramäki's advantage is the narrow shape of the area which requires only one public transport route for all its residents. With a few more apartment houses and flowing public transport routes to city centre, Kauramäki can become an ideal public transport district. The needed further actions would be to develop the Finnish public transport law, and the land use and building law in which the design of land use would become a more important part. Public transport research is needed for all big cities in Finland so that it could be possible to have nationwide data. The data could be used for improving the public transport. Ideally, Kauramäki should be a district where public transport is effective and nature is in a major role when planning the surroundings.