Liikkuvan suunhoitoyksikön kannattavuus yksityissektorilla

Abstract

Julkisen sektorin terveydenhuolto on ollut paljon esillä eriarvoisuutensa vuoksi, jonka seurauksena suun terveyspalvelujen tarjonta yksityissektorilla on lisääntynyt. Yksityiset suun terveyspalvelujen tarjoajat ovat kuitenkin keskittyneet suurimpien kaupunkien yhteyteen ja siten pitkät välimatkat voivat aiheuttaa kuluttajille vaikeuksia palvelujen saatavuudessa. Suomessa on kehitetty viime vuosina liikkuvia terveydenhuoltopalveluja tarjoavia yksiköitä, jotka mahdollistavat samanarvoisten palvelujen saannin syrjäseutujen asukkaille. Myös Savonia-ammattikorkeakoulu, Savon ammatti- ja aikuisopisto sekä yhteistyössä toimineet yritykset ovat kehittäneet liikkuvan suunhoitoyksikön, Suupirssin, jonka avulla on mahdollista tarjota suun terveyspalveluja asiakkaan omassa toimintaympäristössä. Tämän työn päätavoitteena on selvittää sosiaali- ja terveysalan sekä liiketalouden yhteiseltä rajapinnalta tarkastellen, olisiko liikkuvan suunhoitoyksikön toiminta taloudellisesti kannattavaa yritystoimintana. Tässä työssä vertaillaan liikkuvan yksikön taloudellista kannattavuutta suun terveyspalveluja tarjoavan ja yksikköä vuokraavan yrityksen kannalta.

Työn toimeksiantajana on Savonia-ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysala ja työ toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena. Aineisto hankittiin aihetta käsittelevistä julkaisuista ja tilastoista sekä eri yhteyshenkilöiltä saaduista tiedoista. Työ alkoi liikkuvan suunhoitoyksikön kustannusten ja tuottojen selvittämisellä, jonka jälkeen kannattavuutta tarkasteltiin erityisesti katetuottolaskennalla viiden ensimmäisen toimintavuoden aikana. Tarkastelussa laadittiin erilaisia vaihtoehtoisia laskelmia, joissa huomioitiin esimerkiksi kapasiteetin käytön vaikutusta kannattavuuteen.

Työn tuloksista voidaan havaita, että suun terveyspalvelujen tuottaminen liikkuvassa yksikössä oli taloudellisesti kannattavaa, mikäli toimintasuhde oli vähintään 50 prosenttia. Liikkuvan yksikön vuokraustoiminta ei puolestaan tutkimuksen perusteella ollut yhtä kannattavaa. Suomessa liikkuvat suunhoitoyksiköt ovat vielä suhteellisen tuntemattomia, joten tulevaisuudessa liikkuvan suunhoitoyksikön taloudellisimman toimintasäteen tarkastelu ja yksikön rahoittamiskustannusten selvittäminen ovat mahdollisia jatkotutkimusaiheita.

The number of oral healthcare providers in the private sector has increased in the last few years. The prevailing problem is still that private oral healthcare providers are located nearby the biggest cities and consequently the distances to the clinics might be quite long for consumers. As a new development in Finland, mobile dental units have been introduced to the market increasing the availability of dental services. Savonia University of Applied Sciences, Savo Consortium for Education and co-operating companies have also developed a mobile dental unit called Suupirssi. Suupirssi enables equal dental services also to peripheries’ inhabitants. This thesis project’s principal aim is to find out if the mobile dental unit would be profitable as a private sector´s business. In this research mobile dental unit business operations are compared from the viewpoints of selling services as an entrepreneur and as leasing a mobile dental unit.

This thesis was commissioned by Savonia University of Applied Sciences. The research was carried out as a qualitative case study. The sources for this research were collected from different kind of publications and statistics. Firstly, a mobile dental unit’s revenues and costs were investigated. Secondly, the unit’s profitability was examined through profit margin calculations for the five first years of activity. Various alternative calculations were prepared to test the effect of the use of capacity on the profitability in each case.

The study results indicated that the operations of a mobile dental unit could be profitable if the capacity utilization is at least 50 percent. Contrary to this, renting a mobile dental unit would not be equally profitable. Mobile dental units are still quite unknown in Finland. Further research could be carried out to investigate a unit’s most economical sphere of operation and financing expenses.