Kauniita kuvia järkikullan jättömailta : Mielisairauden ilmaiseminen elokuvassa kuvallisin ja äänellisin keinoin

Abstract

Opinnäytetyössäni tarkastelen, kuinka elokuvassa ilmaistaan mielisairautta kuvallisin ja äänellisin keinoin. Tavoitteenani oli laatia tiettävästi ensimmäinen aiheeseen keskittyvä tutkielma. Tutkimukseni havaintoja hyödyntäen kuvasin, leikkasin ja värimäärittelin mielisairausaiheisen lyhytelokuvan.

Teoriaosuudessa perehdyn osa-alueittain mielisairauden ilmaisun keinoihin elokuvaesimerkkien avulla. Käsiteltävät osa-alueet ovat kuvaus, leikkaus, väri ja ääni. Lopuksi analysoin myös opinnäyte-elokuvani.

Tutkimuskohteena ovat toimineet lukuisat elokuvat, joissa ilmenee mielenterveyshäiriöitä tai jotka ilmaisutyylinsä puolesta soveltuvat varteenotettaviksi esimerkeiksi. Näitä elokuvia olen analysoinut tinkimättömällä tarkkaavaisuudella soveltaen elokuva-alan kirjallisuutta ja muun muassa värioppia sekä hivenen psykologiaa.

Mielisairauksien kirjo on laaja, ja näkemykset sairaudesta eroavat. Täten niiden elokuvalliseen ilmaisuunkin on erilaisia tyylejä. Toiset niistä pyrkivät realistisesti kuvaamaan sairautta, kun taas toiset taiteellisesti näyttäviin ja erikoisiin ratkaisuihin. Yhteistä näille molemmille tyyleille on kuitenkin klassisen elokuvailmaisun rikkominen. Virheet ovat nyt sallittuja tehokeinoja.

In this thesis I examine the ways of expressing mental illness in film figuratively and through sound. My objective is to draw up presumably the first study of this very subject. Utilizing discoveries of my research, I cinematographed, edited and color-graded a short movie of mental illness.

I divided the fields of discussion in my thesis to cinematography, editing, color and sound, with specimen films analyzed in every theme. Lastly, analyzed my short movie.

As a research source I used a wide number of films concerning mental illness or, films that can be seen as potential examples because of their special look and style. With careful attention I analyzed these films applying cinema literature but also color philosophy and some psychology, for instance.

The spectrum of mental disorders is wide and visions of illness vary. Thus, there are different ways and styles in cinema to express mental illness. Some aim to portray the illness realistically, whereas others seek for more artistically imposing and exceptional solutions. However, both ways share the habit of breaking the norms of classical cinema: what is usually considered as a mistake is now a highly allowed device.