Vainajan omaisten ohjaaminen ensihoidossa : kirjallisen ohjeen kehittäminen

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena on kartoittaa ensihoitohenkilöstön kokemuksia vainajan omaisten ohjauksesta. Toisena tarkoituksena on kehittää kirjallinen ohje vainajan omaisille. Opinnäytetyön tavoitteena on vainajan omaisten ohjauksen kehittäminen Helsingin kaupungin pelastuslaitoksella. Ensihoitajalta edellytetään potilaan ohjaustarpeen tunnistamisen lisäksi ohjausmenetelmien hallintaa, oppimisen arviointia ja ohjausmateriaalin tuottamista. Ensihoitotilanteessa ohjauksen tulisi olla konkreettista ja realistista. Ohjaustilanteeseen vaikuttavat monet tekijät, kuten potilaan sosiaalinen ympäristö, aikaisemmat tiedot ja potilaan elämänhallinta. Opinnäytetyö liittyy Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen lääkinnällisen pelastustoimen ydinprosessiin, jonka tehtävänä on kehittää sydänpysähdyspotilaan hoidon laatua. ( www.hel.fi/pel). Sydänpysähdyspotilaiden hoidossa on tilanteita, jolloin hoidosta pidättäytyminen on perusteltua tai hoito lopetetaan tuloksettomana. Helsingin pelastuslaitoksen sairaankuljetusyksiköt toteavat vuosittain noin 1200 kuolemantapausta (Hätäkeskuksen tietojärjestelmä, HÄTI), joten koemme tärkeäksi kehittää omaisten ohjausta. Helsingin kaupungin pelastuslaitoksella ei ole käytössä vainajan omaisille suunnattua kirjallista ohjetta, joka antaisi vastauksia tilanteen aiheuttamiin tärkeisiin kysymyksiin. Vainajan omaisten ohjaus tapahtuu tällä hetkellä suullisesti. Opinnäytetyössä keskitytään niihin tilanteisiin, jolloin potilas on kuollut ja omaisille on tarve antaa ohjausta. Opinnäytetyössä on käytetty ryhmähaastattelua, jonka tavoitteena on kartoittaa kokemuksia haastateltavilta vainajan omaisen kohtaamisesta, sekä saada ryhmän pohdinnan tuloksena kehitettyä sisällöltään sopiva vainajan omaisille suunnattu kirjallinen ohje. Ryhmähaastattelu on kokemuksemme mukaan empiirisen tiedon hankintaan hyvin soveltuva menetelmä. Ryhmähaastattelu mahdollistaa monitahoisen informaation keräämisen kiinnostuksen kohteena olevasta aiheesta. Koimme ryhmähaastattelun kokonaisuudessaan toimivaksi ja joustavaksi tiedonkeruumenetelmäksi. Ryhmähaastattelussa korostui ensihoitohenkilöstön kokemus, omaisten vaihteleva reagointi, omaisten vastaanottokyky ja kirjallisen ohjeen tarpeellisuus.

The purpose of this thesis is to map the emergency personnel’s experiences in guiding the relatives of the deceased. In addition, the aim is to develop a written guide for the relatives of the deceased. The objective of this thesis is to develop the guidance of the relatives of the deceased for the Helsinki Rescue Department. Emergency personnel must recognise the patients need for guidance and must be in control of the guidance methods. In emergency situations guidance must be concrete and realistic. Many factors affect a guidance situation, for instance the patients’ environment, the patients’ previous history and the way he manages his life. The thesis is part of the Helsinki Rescue Departments medical rescue core process, which is meant to develop the quality of cardiac arrest treatment. During the treatment of cardiac arrest there are situations when the restrain of treatment is reasonable or treatment is stopped without results. Helsinki Rescue Department annually declares 1200 deaths, so we feel it is important to develop guidance for the relatives of the deceased. The Helsinki Rescue Department does not have any guidance literature meant for the relatives of the deceased that would give answers to the important questions that these situations create. At the moment, guidance is only given orally. This thesis focuses on situations when the patient has died and the relatives are in need of guidance. In this thesis we have used focus groups which aim at mapping the experiences of personnel when encountering the relatives of the deceased, and to collect appropriate context for the guide based on the result of the group discussion. The use of a focus group in order to gather knowledge based on experience was a very affective method. The use of a focus group makes it possible to gather various levelled information about the subject of interest. We felt that the use of the focus group was a functional and flexible way to collect data. The focus group emphasized the emergency personnel’s experiences with the relative’s different types of reactions, the relative’s ability to receive information and the need of guidance literature.