”Humalassa elämä menee ranttaliksi” : Kehitysvammaisten ihmisten kokemuksia päihteistä
Kauppinen, Mervi (2012)
Kauppinen, Mervi
Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu Lapin ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205107364
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205107364
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tavoitteena on selvittää kehitysvammaisten ihmisten yleistä suhtautumista päihteisiin ja heidän omia kokemuksiaan päihteiden käytöstä. Lisäksi halusin selvittää tukikeinoja, jotka auttavat hallitsemaan päihteiden käyttöä. Tavoitteena on lisätä sekä omaa tietämystä tutkittavasta aiheesta että saadun tiedon hyödyntäminen niin omassa kuin työyhteisönkin työskentelyssä.
Teoriaosiossa käsittelen kehitysvammaisuutta ja päihteitä. Kehitysvammaisten ihmisten mahdollisuudet sopeutua yhteiskuntaan ovat yksilölliset. He voivat kouluttautua, tehdä töitä ja elää itsenäisesti saadessaan asianmukaisia palveluja. Kehitysvammaiset ihmiset käyttävät päihteitä muuhun väestöön nähden vähemmän. Jos päihteitä kuitenkin käytetään, voi ongelmia ilmaantua jo kohtuukäytöstäkin. Mitä itsenäisempää asuminen on, sitä suurempi päihderiippuvuuden riski on.
Metodologisessa osiossa kuvaan opinnäytetyöprosessin etenemistä. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisella eli laadullisella tutkimusmenetelmällä. Aineiston keruumenetelmänä käytin teemahaastattelua, johon osallistui seitsemän ohjatun ja tuetun asumisen piirissä asuvaa kehitysvammaista henkilöä. Haastattelun tuloksia kävin läpi aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla.
Haastateltavat suhtautuivat huumeisiin kielteisesti, samoin lääkkeiden väärinkäyttöön. Haastateltavilla oli kokemusta alkoholista, huumeista ja liuottimien haistelusta. Päihdeongelma oli ollut kuudella haastateltavalla. Viisi oli päässyt ongelmasta eroon, yhdellä oli edelleen ongelmia alkoholin käytön kanssa. Mielekäs tekeminen, hyvinvointi ja toisten ihmisten tuki motivoivat päihteettömyyteen.
Teoriaosiossa käsittelen kehitysvammaisuutta ja päihteitä. Kehitysvammaisten ihmisten mahdollisuudet sopeutua yhteiskuntaan ovat yksilölliset. He voivat kouluttautua, tehdä töitä ja elää itsenäisesti saadessaan asianmukaisia palveluja. Kehitysvammaiset ihmiset käyttävät päihteitä muuhun väestöön nähden vähemmän. Jos päihteitä kuitenkin käytetään, voi ongelmia ilmaantua jo kohtuukäytöstäkin. Mitä itsenäisempää asuminen on, sitä suurempi päihderiippuvuuden riski on.
Metodologisessa osiossa kuvaan opinnäytetyöprosessin etenemistä. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisella eli laadullisella tutkimusmenetelmällä. Aineiston keruumenetelmänä käytin teemahaastattelua, johon osallistui seitsemän ohjatun ja tuetun asumisen piirissä asuvaa kehitysvammaista henkilöä. Haastattelun tuloksia kävin läpi aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla.
Haastateltavat suhtautuivat huumeisiin kielteisesti, samoin lääkkeiden väärinkäyttöön. Haastateltavilla oli kokemusta alkoholista, huumeista ja liuottimien haistelusta. Päihdeongelma oli ollut kuudella haastateltavalla. Viisi oli päässyt ongelmasta eroon, yhdellä oli edelleen ongelmia alkoholin käytön kanssa. Mielekäs tekeminen, hyvinvointi ja toisten ihmisten tuki motivoivat päihteettömyyteen.