Jatkuvatoiminen vedenlaaduntarkkailu turvetuotannossa
Heikkinen, Heli (2012)
Heikkinen, Heli
Savonia-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205117649
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205117649
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää jatkuvatoimisen vedenlaaduntarkkailun soveltumista turvetuotannon päästötarkkailuun. Päästötarkkailussa käytetään jatkuvatoimista virtaamamittausta turvetuotantoalueilta lähteville vesille tyypillisten nopeiden virtaamamuutosten havaitsemiseen. Vedenlaaduntarkkailu perustuu puolestaan yleensä näytteenottoon, jolloin osa laadunvaihteluista jää havaitsematta.
Tutkimuskohteena toimi Turveruukki Oy:n Järvinevan turvetuotantoalueen vuodesta 2002 käytössä ollut jatkuvatoiminen mittausasema, jossa on mitattu tuotantoalueelta lähtevän veden laatua pH-, kiintoaine- ja sameusantureilla, sekä virtaamaa ja säätilaa. Järvinevan mittausasemalta otetaan vesinäytteitä ympärivuotisesti päästötarkkailua varten. Jatkuvatoimisen vedenlaadunmittauksen luotettavuutta ja onnistumista tutkittiin vertaamalla vedenlaatudatasta puuttuvien mittaustulosten määrää virtaamamittauksesta puuttuvien mittaustulosten määrään, sekä tutkimalla onko jatkuvatoimisella mittauksella saatu näytteenottopäivinä samoja tuloksia kuin näytteiden laboratoriomäärityksissä. Havaittujen virheiden pohjalta koottiin Järvinevan jatkuvatoimisen vedenlaaduntarkkailun yleisimpiä virhelähteitä ja keinoja virheiden ehkäisemiseksi. Lisäksi tutkittiin jatkuvatoimisella vedenlaaduntarkkailulla saavutettavia hyötyjä vertaamalla jatkuvatoimisen mittauksen ja näytteenoton perusteella laskettavia kuormituksia käyttäen molemmissa samaa virtaamatietoa.
Tutkimuksissa havaittiin, että kyseisellä mittausasemalla pH- ja kiintoaineanturit toimivat teknisesti hyvin ja niiden tuottama mittaustulos on ollut luotettavaa, jos anturien, mittakaivon, liittimien ja akun kunnosta, puhtaudesta ja kalibroinnista on huolehdittu riittävästi. Mittausaseman sameusmittaukseen perustuva kiintoainemittaus ei ole ollut luotettavaa johtuen virheellisestä muuntokaavasta. Tulosten luotettavuuden kannalta on välttämätöntä seurata saatua mittaustietoa säännöllisesti, tunnistaa virheelliset mittaustulokset ja huoltaa mittausasemaa havaittujen virheiden perusteella. Jatkuvatoiminen vedenlaaduntarkkailu ei voi vielä korvata perinteistä näytteenottoon perustuvaa tarkkailua, mutta sen avulla voidaan optimoida näytteenottoa ja vesiensuojelumenetelmien toimintaa, arvioida kuormitusta tarkemmin ja saada tietoa ravinteiden esiintymisestä.
Tutkimuskohteena toimi Turveruukki Oy:n Järvinevan turvetuotantoalueen vuodesta 2002 käytössä ollut jatkuvatoiminen mittausasema, jossa on mitattu tuotantoalueelta lähtevän veden laatua pH-, kiintoaine- ja sameusantureilla, sekä virtaamaa ja säätilaa. Järvinevan mittausasemalta otetaan vesinäytteitä ympärivuotisesti päästötarkkailua varten. Jatkuvatoimisen vedenlaadunmittauksen luotettavuutta ja onnistumista tutkittiin vertaamalla vedenlaatudatasta puuttuvien mittaustulosten määrää virtaamamittauksesta puuttuvien mittaustulosten määrään, sekä tutkimalla onko jatkuvatoimisella mittauksella saatu näytteenottopäivinä samoja tuloksia kuin näytteiden laboratoriomäärityksissä. Havaittujen virheiden pohjalta koottiin Järvinevan jatkuvatoimisen vedenlaaduntarkkailun yleisimpiä virhelähteitä ja keinoja virheiden ehkäisemiseksi. Lisäksi tutkittiin jatkuvatoimisella vedenlaaduntarkkailulla saavutettavia hyötyjä vertaamalla jatkuvatoimisen mittauksen ja näytteenoton perusteella laskettavia kuormituksia käyttäen molemmissa samaa virtaamatietoa.
Tutkimuksissa havaittiin, että kyseisellä mittausasemalla pH- ja kiintoaineanturit toimivat teknisesti hyvin ja niiden tuottama mittaustulos on ollut luotettavaa, jos anturien, mittakaivon, liittimien ja akun kunnosta, puhtaudesta ja kalibroinnista on huolehdittu riittävästi. Mittausaseman sameusmittaukseen perustuva kiintoainemittaus ei ole ollut luotettavaa johtuen virheellisestä muuntokaavasta. Tulosten luotettavuuden kannalta on välttämätöntä seurata saatua mittaustietoa säännöllisesti, tunnistaa virheelliset mittaustulokset ja huoltaa mittausasemaa havaittujen virheiden perusteella. Jatkuvatoiminen vedenlaaduntarkkailu ei voi vielä korvata perinteistä näytteenottoon perustuvaa tarkkailua, mutta sen avulla voidaan optimoida näytteenottoa ja vesiensuojelumenetelmien toimintaa, arvioida kuormitusta tarkemmin ja saada tietoa ravinteiden esiintymisestä.