Tukea lapselle vanhemman kuollessa

Abstract

Opinnäytetyön aiheena on “tukea lapselle vanhemman kuollessa”. Se on rajattu koskemaan lapsena tai nuorena vanhemman menettäneen, nyt jo aikuisen henkilön kokemuksia muistelutietoon perustuen. Tavoitteena oli selvittää, olivatko kyselyyn vastanneet saaneet apua ja tukea ammattilaisilta kriisin hetkellä tai myöhemmin elämässään. Opinnäytetyön avulla haluttiin herättää tietoisuutta siitä, kuinka tärkeää on, että ammattilaiset huomioivat surun kokeneen perheen tuen tarpeet. Ammattilaisen on osattava tarjota tukea kaikille perheenjäsenille ja yhdessä etsiä heille sopivat tukitoimet, sekä ohjata ja tarjota tukea myös myöhemmin elämässä. Opinnäytetyön tutkimuskysymyksemme koskivat sitä, minkälaista ammatillista apua vanhemman kuoleman kokeneet lapset ja nuoret ovat saaneet ja onko heidän kokemuksensa ollut, että tukea on saatu riittävästi. Teoriaosuudessa tarkasteltiin vanhemman kuolemaa sosiaalisesta näkökulmasta, sekä selvitettiin, mitä tukipalveluja perheelle on vanhemman kuoleman jälkeen tarjolla. Kyselylomake laadittiin Google Forms-ohjelman avulla, ja se sisälsi 12 avointa kysymystä. Kyselyyn vastasi 69 henkilöä ja he saivat itse päättää, mihin kysymyksiin vastasivat. Opinnäytetyö toteutettiin sekä laadullisella, että määrällisellä tutkimusmenetelmällä. Tuloksien analysoinnissa käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Opinnäytetyön tutkimuksesta selvisi, että vanhemman menehtymisen jälkeiseen kriisiin suurin ja merkittävin tuki saatiin perheeltä ja ystäviltä. Vastauksista nousi esiin, että ammattiapua tarjottiin vähän. Vertaistukiryhmiin ei ollut yksikään vanhemman menettäneistä henkilöistä osallistunut. Surun käsittely vei jokaiselta eripituisen ajan. Osa vastaajista koki lopulta selvinneensä vanhemman menetyksestä, kun taas joillekin oli jäänyt edelleen tunne, etteivät he olleet selviytyneet tapahtuneesta vielä vuosienkaan jälkeen. Johtopäätökset opinnäytetyössä olivat, että jokaisen vanhemman menettäneen lapsen ja nuoren elämä ja arki olivat muuttuneet lopullisesti. Vastausten perusteella tukea muuttuneeseen arkeen ei juurikaan saatu tai tarjottu etenkään sosiaalialan ammattilaisten toimesta.