Rituaali teatterissa ja retriittiesitys Luopuminen

Abstract

Opinnäytetyö tarkastelee Todellisuuden Tutkimuskeskuksen Luopuminen -retriittiesitystä rituaalia, ritualisointia sekä rituaalin ja teatterin suhdetta käsittelevän teorian valossa. Se valottaa rituaalin ja teatterin moniselitteistä ja joskus ongelmallistakin suhdetta.

Työ pohjautuu lähdekirjallisuuden lisäksi tekijän omiin kokemuksiin ja havainnointiin esiintyjänä ja ohjaajien assistenttina retriittiesityksessä. Työssä avataan myös aiheen kannalta keskeisiä käsitteitä: rituaali, ritualisointi, siirtymäriitti, liminaali ja liminoidi sekä käsitellään alan tutkijoiden ja toimijoiden ajatuksia, teorioita ja etsintöjä.

Tekijän olettamus on, että läpeensä osallistava esitys toimi nykyihmisen arkkityyppisenä vaelluksena. Se voidaan rinnastaa siirtymineen dramaturgiansa osalta antropologien Arnold van Gennep ja Victor Turner käyttämään siirtymäriitin kolmevaiheiseen teoriaan: irtautuminen, liminaalivaihe ja uudelleen liittämisen vaihe. Vaikuttavuus oli erilainen siirtymäriitin ollessa niin voimakas ettei paluuta entiseen statukseen ole.

Luopuminen oli esityksen teema ja mahdollinen intentio, joka tarjoiltiin katsoja-kokijalle eri tilanteiden, ehdotusten ja kohtaamisten mahdollisuuksina. Intention ritualistisuus vaihteli katsoja-kokijasta ja tilanteesta riippuen. Keskeisellä sijalla oli katsoja-kokija, jota ilman esitystä ei ollut olemassa. Häntä lähestyttiin kokonaisvaltaisesti myös hänen kehollisuutensa huomioiden. Tähän vaikuttivat mm. esityksen muoto: retriitti, ja ajallisesti pitkä kesto: n. 13 h. Esityksen ritualistisuus oli sen rakenteessa, katsoja-kokijan kokonaisvaltaisessa huomioimisessa sekä mahdollisesti hänen luomassaan ritualistisessa intentiossa.

The thesis is concerned with contemplating a retreat performance Renunciation by the Reality Research Center with respect to the ritual theory, ritualising and finally the relationship between theatre and the ritual are discussed. It illuminates often ambiguous and problematic relationship between ritual and the theatre.

In addition to the source books, the thesis is based on experiences and observations of the author as a performer and a director's assistant in the retreat performance. The thesis basic concepts of the subject: ritual, ritualising, rite of passage, liminal, and liminoid. The thesis also discusses the scholars and doers thoughts, theories and research.

The author assumes that the thoroughly participative performance operates as the modern man's archeotypical travels. With it's dramaturgy of passages it can be seen similar to the three-stage structure created by the anthropologists Arnorld van Gennep and Victor Turner: preliminal, liminal and postliminal. The effect was different since the rite of passage is so strong that there is no chance to return to the old status.

Renunciation was both the theme and the possible intention and it was presented for the participants as possibilities related to situations, perceptions, and encounters. Whether the performance was ritualistic varied along the participant and situation. The main focus was on the participant. Without him/her there was no performance. The participant was seen holistically also taking his/hers body into account. This was due to the form, the retreat and the long duration of approximately 13 hours. The ritualistic dimension of the performance was embedded in it's dramaturgy, the holistic view to treat the participant, and perhaps in the created ritual intention by the participant.