Hoitohenkilökunnan hoitoelvytysvalmiudet KYS:n sydänvalvontaosastolla

Abstract

Sydän- ja verisuonitaudit ovat teollistuneissa maissa yleisin kuolinsyy ja ne johtavat usein elvytysyritykseen. Sairaalan sisälläkin elvytettävien potilaiden ennuste on huono, mutta ennustetta voisi laadukkaalla elvytystoiminnalla parantaa. Elvytyksen hallitseminen kuuluu hoitohenkilökunnan osaamisvaatimuksiin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa Kuopion yliopistollisen sairaalan (KYS) sydänvalvontaosaston hoitohenkilökunnan hoitoelvytysvalmiuksia. Työn tavoitteena on kehittää sydänvalvontaosaston elvytyskoulutusta; tutkimuksen avulla saatuja tietoja voidaan hyödyntää osaston elvytyskoulutusta suunniteltaessa. Tutkimusaineisto kerättiin joulu-tammikuussa 2010–2011. Taidollisia valmiuksia mittaava aineisto kerättiin elvytysharjoituksia havainnoimalla ja tiedollisia valmiuksia mittaava aineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella. Elvytysharjoituksiin osallistui 12 hoitajaa neljän hengen ryhmissä eli 75 % tutkittavista. Kyselyyn vastasivat kaikki 16 tutkimukseen osallistuvaa hoitajaa eli vastausprosentti oli 100 %. Aineisto analysoitiin SPSS for Windows -ohjelmalla. Tulosten mukaan puutteita oli kaikilla elvytyksen osa-alueilla. Taidollisista valmiuksista parhaiten hallittiin painelutekniikka ja eniten puutteita oli ventilointitekniikassa. Tiedollisista valmiuksista parhaiten tiedettiin elottomuuden tunnistamiseen liittyvät asiat ja huonoiten hallittiin ventilaatioon liittyvät asiat. Kyselyn oikeiden vastausten määrä oli 79 % kaikista vastauksista. Kehittämistoimenpiteiksi tämän tutkimuksen perusteella ehdotetaan elvytyskoulutuksen järjestämistä 3–4 kertaa vuodessa ja oman elvytysnuken hankkimista osastolle. Elvytyskoulutuksessa tulisi panostaa ventilointitekniikan ja defibrillaation harjoitteluun. Harjoitusten sekä oikeiden tilanteiden jälkeen tulisi järjestää palautekeskustelut. Elvytyksen työnjakomalli tulisi suunnitella etukäteen elvyttäjien määrä huomioiden, ja elvytystä tulisi harjoitella erikokoisilla porukoilla. Uudet elvytyssuositukset tulisi tehdä tutuiksi osastolla. Kaikki elvytystilanteet tulisi tilastoida.

Cardiovascular diseases are the leading cause of death in industrialized countries, and often lead to resuscitation. The prognosis is poor even patients, who are resuscitated in hospital, but the prognosis could be better, if basic and advanced life support methods of better quality are used. Resuscitation is a mandatory competence requirement for the medical staff. The purpose of this study was to assess the basic and advanced life support knowledge and skills of nursing staff in the CCU of the Kuopio university hospital (KUH). The aim of this study is to develop resuscitation education in CCU; the results of the research can be used when planning the resuscitation training of the department. The research data was collected in December-January 2010-2011. The data of the basic and advanced life support skills was collected by observing the resuscitation exercises and the data of the resuscitation knowledge was collected using a structured questionnaire. 12 members of the nursing staff participated in the resuscitation exercises in groups of four people. 75 % participated in the study. The questionnaire was answered by all 16 participants who were the target of the study, so the response rate was 100 %. The data was analyzed by using SPSS for Windows software. The results showed a lack in all of the resuscitation sectors. The best resuscitation skills were in the sector of chest compression technique and the major defects were on ventilation technique. The best known informational knowledge of resuscitation sector was in identifying the patient who is unconscious and not breathing, and most unknown sector was the ventilation technique. The correct answers of the questionnaire were 79% out of all responses. Resuscitation education 3-4 times a year and getting an own resuscitation simulator to the ward has been proposed as development steps. The resuscitation education should be focus to ventilation technique and defibrillation training and after the training and the real situations feedback discussions should be arranged. Tactics of resuscitation should be planned in advance. The new resuscitation recommendations should be made familiar on the ward. All resuscitation situations should be documented statistically.