TEHOHOIDON JÄLKISEURANTAPOLIKLINIKKA : - osana kriittisesti sairaan potilaan hoitoketjua
Heinonen, Kirsi (2012)
Heinonen, Kirsi
Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu Lapin ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205188800
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205188800
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaista tarvetta tehohoidon jälkiseurantapoliklinikalle on Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin alueella. Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa pitkittynyttä tehohoitoa saaneiden potilaiden toipuminen tehohoidon jälkeen ja saada käytäntöön tietoa siitä, miten tukea heitä tehohoidosta toipumisessa.
Kriittisesti sairaan ja pitkittynyttä tehohoitoa saaneen potilaan toipumisprosessi voi kestää kuukausia, jopa vuosia. Potilailla voi esiintyä fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia ongelmia, jotka vaikuttavat myös potilaan perheeseen. Käypä hoito -suositusten pohjalta rakennetut alueelliset hoitoketjut määrittävät, miten potilaita hoidetaan terveydenhuollon eri tasoilla tarkoituksenmukaisesti ja laadukkaasti. Tehohoidon jälkiseurannalla tarkoitetaan hoitajien ja lääkäreiden suorittamaa tehohoidosta toipumisen seurantaa ja kokonaisvaltaista toipumista edistävää toimintaa erillisellä poliklinikalla.
Tutkimuksessa käytettiin määrällistä ja laadullista tutkimusotetta. Tehohoidon jälkeistä toipumista kartoittavaa aineistoa kerättiin kyselylomakkeella, joka on käytössä Oulun yliopistollisen sairaalan teho-osaston jälkiseurantapoliklinikalla. Lomakkeessa kysyttiin muistikuvia tehohoidosta, fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista kuntoutumista sekä palvelujen käyttöä. Kyselylomake lähetettiin 32:lle vuosina 2008 – 2010 yli viisi vuorokautta tehohoidossa olleille työikäisille (< 65 -vuotiaille) potilaille. Kyselyyn vastasi 18 henkilöä. Tutkimuksen luotettavuuden lisäämiseksi haastateltiin kahta kyselyyn vastannutta henkilöä. Haastatellut kertoivat muistikuviaan tehohoidosta ja sen jälkeisestä ajasta kotona sekä ajatuksiaan tehohoidon jälkiseurantapoliklinikasta. Määrällinen aineisto analysoitiin tilastollisesti, laadullinen aineisto sekä kyselylomakkeiden avoimet kysymykset deduktiivisella sisällönanalyysillä.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että pitkään tehohoidossa olleet potilaat tarvitsevat hoitohenkilökunnalta tukea ja tietoa siirtyessään jatkohoitoon. Kotiuduttuaan potilaat tarvitsevat ohjausta, kuntoutusta ja jatkoseurantaa. Erityisesti henkisen tuen tarve, kuntouttaminen ja tukipalvelut kotona selviytymiseen sekä tukien hakemisen vaikeus nousivat esille. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kuntoutumista edistävän hoitotyön kehittämisessä, tukipalvelujen tarjoamisessa jo teho-osastolla sekä pitkittynyttä tehohoitoa saaneen potilaan jälkiseurannan suunnittelussa, toteuttamisessa ja arvioinnissa.
Kriittisesti sairaan ja pitkittynyttä tehohoitoa saaneen potilaan toipumisprosessi voi kestää kuukausia, jopa vuosia. Potilailla voi esiintyä fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia ongelmia, jotka vaikuttavat myös potilaan perheeseen. Käypä hoito -suositusten pohjalta rakennetut alueelliset hoitoketjut määrittävät, miten potilaita hoidetaan terveydenhuollon eri tasoilla tarkoituksenmukaisesti ja laadukkaasti. Tehohoidon jälkiseurannalla tarkoitetaan hoitajien ja lääkäreiden suorittamaa tehohoidosta toipumisen seurantaa ja kokonaisvaltaista toipumista edistävää toimintaa erillisellä poliklinikalla.
Tutkimuksessa käytettiin määrällistä ja laadullista tutkimusotetta. Tehohoidon jälkeistä toipumista kartoittavaa aineistoa kerättiin kyselylomakkeella, joka on käytössä Oulun yliopistollisen sairaalan teho-osaston jälkiseurantapoliklinikalla. Lomakkeessa kysyttiin muistikuvia tehohoidosta, fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista kuntoutumista sekä palvelujen käyttöä. Kyselylomake lähetettiin 32:lle vuosina 2008 – 2010 yli viisi vuorokautta tehohoidossa olleille työikäisille (< 65 -vuotiaille) potilaille. Kyselyyn vastasi 18 henkilöä. Tutkimuksen luotettavuuden lisäämiseksi haastateltiin kahta kyselyyn vastannutta henkilöä. Haastatellut kertoivat muistikuviaan tehohoidosta ja sen jälkeisestä ajasta kotona sekä ajatuksiaan tehohoidon jälkiseurantapoliklinikasta. Määrällinen aineisto analysoitiin tilastollisesti, laadullinen aineisto sekä kyselylomakkeiden avoimet kysymykset deduktiivisella sisällönanalyysillä.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että pitkään tehohoidossa olleet potilaat tarvitsevat hoitohenkilökunnalta tukea ja tietoa siirtyessään jatkohoitoon. Kotiuduttuaan potilaat tarvitsevat ohjausta, kuntoutusta ja jatkoseurantaa. Erityisesti henkisen tuen tarve, kuntouttaminen ja tukipalvelut kotona selviytymiseen sekä tukien hakemisen vaikeus nousivat esille. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kuntoutumista edistävän hoitotyön kehittämisessä, tukipalvelujen tarjoamisessa jo teho-osastolla sekä pitkittynyttä tehohoitoa saaneen potilaan jälkiseurannan suunnittelussa, toteuttamisessa ja arvioinnissa.