Kotihoidossa olevien vanhusten sosiaaliset suhteet ja osallistuminen kodin ulkopuoliseen toimintaan
Vuorimies, Mervi (2012)
Vuorimies, Mervi
Vaasan ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205178663
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205178663
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää kotihoidossa olevien vanhusten sosiaalisia suhteita ja osallistumista kodin ulkopuoliseen toimintaan sekä tutkia millainen elämän laatu heillä on ja kokevatko he yksinäisyyttä. Tutkimusongelmina tarkasteltiin kuinka paljon kotihoidossa olevilla vanhuksilla on sosiaalisia suhteita ja onko vanhuksilla kodin ulkopuolista toimintaa. Millainen elämänlaatu kotihoidossa olevalla vanhuksella on ja milloin hän kokee yksinäisyyttä?
Tutkimuksen teoreettisen osan keskeisiä käsitteitä ovat vanhuus, sosiaaliset suhteet, osallistuminen, yksinäisyys ja kotihoito. Aineisto kerättiin lomakehaastattelemalla 30 vanhusta puhelimitse tai heidän kotonaan. Haastattelulomake muokattiin käytettävissä olevasta Sosiaalinen verkosto ja osallistuminen -toimintakykymittarista. Lomakkeessa oli strukturoituja kysymyksiä, joiden aineisto syötettiin SPSS-ohjelmaan ja avoimia kysymyksiä, joita käsiteltiin sisällönanalyysillä. Satunnaisotanta tehtiin kaikista yli 75-vuotiaista vanhuksista, joilla oli heinäkuun 2011 aikana hoito- ja palvelusuunnitelma kotihoidossa.
Vanhuksien luona vierailtiin viikoittain tai useammin, mutta he itse eivät paljon kyläilleet. Puhelin on tullut tärkeäksi suhteiden ylläpitäjäksi. Tutkittavista 2/3 ei halunnut osallistua kodin ulkopuoliseen toimintaan, ei vaikka joku hakisi heidät kotoa. Suurin osa vastaajista koki olevansa tyytyväinen elämäänsä. Monet eivät kokeneet yksinäisyyttä tai turvattomuutta. Masennusta kokivat vain harvat. Vastaajien mukaan tärkeiksi koettiin palvelut, luonto, koti, perhe, naapurit/ystävät, terveys/sairaus, sopeutuminen ja itse tekeminen. Näitä vielä yhdistelemällä keskeisiksi tekijöiksi tulivat ympäristö, sosiaaliset suhteet, fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi. Tärkeimmäksi nousi elämänhallinta, jolloin vanhuksilla on vielä mahdollisuus vaikuttaa elämäänsä, kun asuvat kotona, vaikkakin avun turvin.
Tutkimuksen teoreettisen osan keskeisiä käsitteitä ovat vanhuus, sosiaaliset suhteet, osallistuminen, yksinäisyys ja kotihoito. Aineisto kerättiin lomakehaastattelemalla 30 vanhusta puhelimitse tai heidän kotonaan. Haastattelulomake muokattiin käytettävissä olevasta Sosiaalinen verkosto ja osallistuminen -toimintakykymittarista. Lomakkeessa oli strukturoituja kysymyksiä, joiden aineisto syötettiin SPSS-ohjelmaan ja avoimia kysymyksiä, joita käsiteltiin sisällönanalyysillä. Satunnaisotanta tehtiin kaikista yli 75-vuotiaista vanhuksista, joilla oli heinäkuun 2011 aikana hoito- ja palvelusuunnitelma kotihoidossa.
Vanhuksien luona vierailtiin viikoittain tai useammin, mutta he itse eivät paljon kyläilleet. Puhelin on tullut tärkeäksi suhteiden ylläpitäjäksi. Tutkittavista 2/3 ei halunnut osallistua kodin ulkopuoliseen toimintaan, ei vaikka joku hakisi heidät kotoa. Suurin osa vastaajista koki olevansa tyytyväinen elämäänsä. Monet eivät kokeneet yksinäisyyttä tai turvattomuutta. Masennusta kokivat vain harvat. Vastaajien mukaan tärkeiksi koettiin palvelut, luonto, koti, perhe, naapurit/ystävät, terveys/sairaus, sopeutuminen ja itse tekeminen. Näitä vielä yhdistelemällä keskeisiksi tekijöiksi tulivat ympäristö, sosiaaliset suhteet, fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi. Tärkeimmäksi nousi elämänhallinta, jolloin vanhuksilla on vielä mahdollisuus vaikuttaa elämäänsä, kun asuvat kotona, vaikkakin avun turvin.
