Tuottaja taidetoimikunnassa : taiteenedistäjä ja luovien alojen kehittäjä

Abstract

Tämän kehittämistyön kohteena on alueellisen taidetoimikunnan tuottajan työnkuva. Työssä selvitetään minkälaisia tehtäviä tuottaja-läänintaiteilijan toimenkuvaan nyt kuuluu ja mitä tuottaja voisi tulevaisuudessa tehdä, jotta työ palvelisi taiteenedistämistä, mutta kykenisi silti reagoimaan toimintaympäristön muutoksiin ja asiakkaiden tarpeisiin. Työssä tarkastellaan tuottajuutta myös osana kulttuuripolitiikan ja luovan alan kehittämisen valtakunnallisia kehittämislinjauksia.

Kehittämistyö pohjautuu hypoteesiin, jonka mukaan tuottajassa kiteytyy sekä taiteenedistäjä että luovan alan kehittäjä. Taiteenedistäminen ei ole ristiriidassa luovan alan kehittämisen kanssa, vaan osa sitä. Tuottajuusosaamista hyödyntämällä alueellisilla taidetoimikunnilla olisi mahdollisuus kasvaa merkittäviksi luovien alojen kehittäjäorganisaatioiksi. Kehittämistyöllä testataan hypoteesia teoreettisen tausta-aineiston ja oman kysely- ja haastattelututkimuksen avulla.

Työn tilaaja on Hämeen taidetoimikunta, jossa kirjoittaja on työskennellyt läänintaiteilija-tuottajana vuosina 2006–2012. Työnantajalle työ avaa tuottajaosaamisen mahdollisuuksia ja toimii sekä hiljaisen tuottajatiedon siirron välineenä että pohjana taiteenedistämistyön tulevaisuuden suunnittelulle. Kirjoittajalle työ toimii myös oman ammatillisen tuottajaosaamisen ja tuottajatyön yhteenvetona.

Kehittämistyön johtopäätöksenä esitetään, että taidetoimikunnan tuottajan työnkuvan tulee keskittyä taiteilijoiden toimeentulomahdollisuuksien edistämiseen. Työn tulee nivoutua taidetoimikuntalaitoksen oman strategian kautta kulttuuripolitiikan strategiaan ja peilautua myös alueelliseen luovan alan kehittämisen kokonaisuuteen. Työn tulisi olla koordinoitua, rakenteellista kehittämistyötä yksittäisten, kertaluonteisten tuotantojen sijaan. Osa työstä tulisi tuotteistaa palveluiksi, jotka olisivat valtakunnallisesti yhtenäisiä ja tasa-arvoisesti saavutettavia. Tuottajatyön kehittäminen edellyttää selkeää strategista linjausta, koulutetun tuottajaosaamisen määrätietoista hyödyntämistä, tuottajatehtävien määrittelyä sekä toimintatapojen valtakunnallista yhtenäistämistä.

This development project focuses on the job description of producers employed by regional arts councils. The thesis explores the tasks of provincial artist/producers, and it researches how those tasks should evolve to promote the arts in a way responsive to changes in the operating environment and in customer needs. The role of the producer is also examined in the context of nationwide cultural policy and development of the creative industry.

The hypothesis of the work is that the producer is both a promoter and a developer: promotion of the arts is part of development of the creative industry, not at odds with it. By utilising producer skills, regional arts councils could grow into significant development organisations. The hypothesis is tested using theoretical material as well as a questionnaire and interview survey.

The work was commissioned by the Arts Council of Häme, where the author has been employed as provincial artist/producer from 2006 to 2012. The thesis advises the employer on the opportunities that producer skills enable. It also transfers tacit knowledge and provides a basis for planning of future promotional activities. In addition, the work is a summary of the author’s professional knowledge and activities.

The thesis concludes that the work of arts council producers should focus on improving the means of livelihood of artists. The tasks of producers should interweave with the strategy of the arts council service and, consequently, with the strategy of cultural policy. They should also be mirrored in the overall regional development of the creative industry. Development should be coordinated and structural rather than consist of isolated productions. Some activities should be productised as nationally uniform, accessible services. Developing the work of producers requires a clear strategy; determined utilisation of the skills of trained producers; definition of producer tasks; and national harmonisation of working methods.