Mikä AMP? : Tutkielma Afroamerikkalaisen Musiikin Perusteiden opettajan oppaan valmistamisesta
Arvola, Petteri (2012)
Arvola, Petteri
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205239438
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205239438
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee valmistamani ”AMP – Täh? - Opas
Arfoamerikkalaisen Musiikin Perusteiden opettajalle” oppaan valmistamista. Opettajan oppaan sisällön tutkiminen, ja oppaassa suositeltujen menetelmien esittely ja niiden perustelu on tutkielman keskeisin sisältö. AMP, eli Afroamerikkalaisen musiikin perusteet, on menetelmä missä teorian hahmoaineet (teoria, säveltapailu, transkriptio) ovat integroitu yhtyesoittoon.
Tutkimusaineisto koostuu ensisijaisesti AMP-opettajille tekemästäni kyselystä, Metropolian Pop/Jazz musiikin koulutusohjelman teoriadidaktiikan vastuuopettajan Martti Vaarin haastattelusta, empiirisistä kokemuksista, ryhmäpedagogiikkaseminaareista, sekä Juha Katajan asiantuntijakonsultaatiosta. Tutkimusaineistosta saatuja ratkaisumalleja AMP-opettajuuteen peilaan tutkielmassa konstruktivistisen oppimiskäsityksen valossa, sekä käytän ensisijaisesti John A. Slobodan musiikkipsykologisten tutkimusten tuloksia teoriapohjana tutkimustyössä.
Tarkoituksenani oli selvittää miten AMP eroaa perinteisestä teoria- ja yhtyesoitto-opetuksesta, ja mitä sen opettajalta vaaditaan. Lisäksi halusin selvittää millaisiin didaktisiin ongelmiin opettajat ovat työssään törmänneet ja millaisia ratkaisumalleja he ovat käyttäneet. Tekemässäni kyselyssä ja Martti Vaarin haastattelussa kävi ilmi, että eniten ongelmia oppilailla on säveltapailutehtävien parissa, joten tällä on myös painoarvoa kun valitsin oppaaseen päätynyttä sisältöä.
Suurin ero mikä tutkimuksessa käy ilmi perinteisen teoriaopintojen/yhtyesoiton ja AMP-metodin välillä, on ryhmä ja ryhmän toiminta. Oppaassa käsitellään laajasti ryhmän kanssa toimintaa, eritoten ryhmäyttämistä, sekä ryhmädynamiikkaa. AMP-metodissa sama opettaja pitää teoriatunnin ja yhtyesoittotunnin, ja oppilaat ovat molemmissa samat, jolloin ryhmän toiminta muodostuu tärkeäksi osaksi oppimisprosessia.
Tutkimuksessa onnistuin selvittämään kyselyyn vastanneiden opettajien pienestä määrästä huolimatta yhteneväisyyksiä tuntien kulun suhteen, kohdattujen ongelmien samankaltaisuuksien suhteen, sekä muodostamaan rungon alkeisdidaktiikalle, kun kyseessä on Afroamerikkalaisen musiikin perusteet. Kaiken kaikkiaan tutkimustuloksista voidaan päätellä että AMP tulee kasvattamaan suosiotaan ja on tullut jäädäkseen, jolloin valmistamani oppaan merkitys opettajien ohjeistuksessa ja mahdollisessa AMP-didaktiikan sisällyttämisessä musiikkipedagogien koulutukseen on oleellinen.
Arfoamerikkalaisen Musiikin Perusteiden opettajalle” oppaan valmistamista. Opettajan oppaan sisällön tutkiminen, ja oppaassa suositeltujen menetelmien esittely ja niiden perustelu on tutkielman keskeisin sisältö. AMP, eli Afroamerikkalaisen musiikin perusteet, on menetelmä missä teorian hahmoaineet (teoria, säveltapailu, transkriptio) ovat integroitu yhtyesoittoon.
Tutkimusaineisto koostuu ensisijaisesti AMP-opettajille tekemästäni kyselystä, Metropolian Pop/Jazz musiikin koulutusohjelman teoriadidaktiikan vastuuopettajan Martti Vaarin haastattelusta, empiirisistä kokemuksista, ryhmäpedagogiikkaseminaareista, sekä Juha Katajan asiantuntijakonsultaatiosta. Tutkimusaineistosta saatuja ratkaisumalleja AMP-opettajuuteen peilaan tutkielmassa konstruktivistisen oppimiskäsityksen valossa, sekä käytän ensisijaisesti John A. Slobodan musiikkipsykologisten tutkimusten tuloksia teoriapohjana tutkimustyössä.
Tarkoituksenani oli selvittää miten AMP eroaa perinteisestä teoria- ja yhtyesoitto-opetuksesta, ja mitä sen opettajalta vaaditaan. Lisäksi halusin selvittää millaisiin didaktisiin ongelmiin opettajat ovat työssään törmänneet ja millaisia ratkaisumalleja he ovat käyttäneet. Tekemässäni kyselyssä ja Martti Vaarin haastattelussa kävi ilmi, että eniten ongelmia oppilailla on säveltapailutehtävien parissa, joten tällä on myös painoarvoa kun valitsin oppaaseen päätynyttä sisältöä.
Suurin ero mikä tutkimuksessa käy ilmi perinteisen teoriaopintojen/yhtyesoiton ja AMP-metodin välillä, on ryhmä ja ryhmän toiminta. Oppaassa käsitellään laajasti ryhmän kanssa toimintaa, eritoten ryhmäyttämistä, sekä ryhmädynamiikkaa. AMP-metodissa sama opettaja pitää teoriatunnin ja yhtyesoittotunnin, ja oppilaat ovat molemmissa samat, jolloin ryhmän toiminta muodostuu tärkeäksi osaksi oppimisprosessia.
Tutkimuksessa onnistuin selvittämään kyselyyn vastanneiden opettajien pienestä määrästä huolimatta yhteneväisyyksiä tuntien kulun suhteen, kohdattujen ongelmien samankaltaisuuksien suhteen, sekä muodostamaan rungon alkeisdidaktiikalle, kun kyseessä on Afroamerikkalaisen musiikin perusteet. Kaiken kaikkiaan tutkimustuloksista voidaan päätellä että AMP tulee kasvattamaan suosiotaan ja on tullut jäädäkseen, jolloin valmistamani oppaan merkitys opettajien ohjeistuksessa ja mahdollisessa AMP-didaktiikan sisällyttämisessä musiikkipedagogien koulutukseen on oleellinen.