Kullan kartanon rouva Gerda Grahnin puku ja sen konservointi

Abstract

Opinnäytetyön aiheena on pukukonservointi. Konservoinnin kohteena oleva puku on peräisin Stiftelsen Kulla herrgård -säätiön hallinnoimasta kokoelmasta, kyseessä on itäuusimaalaisen Kullan kartanon rouva Gerda Grahnille (1886–1986) kuulunut reformityylinen äitiyspuku vuodelta 1911. Puku oli ennen konservointia huonossa kunnossa. Siinä oli paljon käytön aiheuttamaa kulumaa, ja sen villaisessa kankaassa oli suuria koivaurioita. Konservoinnin tavoitteena oli puvun ulkonäön yhtenäistäminen ja rakenteiden stabiloiminen, jotta se voitaisiin asettaa näytteille Kullan kartanossa.

Puvun tyyliä ja valmistustapoja taustoittavassa opinnäytetyön pukuhistoriallisessa osuudessa esitellään 1900-luvun alun pukureformeja, ompelutekniikoita ja äitiyspuvun valmistusohjeita. Gerda Grahnin puku tutkittiin hyvin tarkasti teknisen pukututkimuksen näkökulmasta, sen valmistusmenetelmien ja -materiaalien lisäksi havainnoitiin kaikki pukuun tehdyt korjaukset ja muutokset. Dokumentoinnin apuna käytettiin vaatetusalan menetelmiä. Puku kaavoitettiin ja sen ompeluteknisiä rakenteita havainnollistettiin poikkileikkauspiirrosten avulla.

Konservointiprosessissa hyödynnettiin dokumentoinnin yhteydessä tehtyjä kaavakuvia. Mittakaavassa olevia piirroksia käytettiin vauriokartoitusten ja konservointisuunnitelmien pohjana. Työmäärällisesti suurin konservointitoimenpide oli koiperhosten aiheuttamien vaurioiden häivyttäminen. Ne tuettiin puvun väriseksi värjätyllä villatukikankaalla. Puvun rakenteelliset vauriot stabiloitiin suojaamalla vahingoittuneet materiaalit tukikankailla ja kiinnittämällä irronneet koristeet ja kiinnikkeet uudestaan. Konservoinnin haasteellisin osuus oli puvun kauluksen selluloosanitraatista valmistettujen tukiluiden ja öljypinnoitteisten hikilappujen materiaalien määrittäminen ja niiden suojaamisen suunnittelu.

Konservoinnin jälkeen puvun ulkonäöstä tuli yhtenäinen; se pääsee oikeuksiinsa, kun se asetetaan näytteille Kullan kartanossa. Aikalaislähteiden vertailu oikeaan pukuun auttoi konservaattoria ymmärtämään puvun rakennetta ja osoitti, että annettuja valmistusohjeita on pukua tehtäessä seurattu tarkasti. Teknisen tutkimuksen käytännöt auttoivat dokumentoimaan puvun, ja kaavapiirrokset olivat selkeä pohja vauriokartoituksille.

The aim of this Thesis was to conserve a dress from the beginning of the 20th century and make historical and technical costume research. The dress is part of a large costume collection in Kulla manor house and it has belonged to the lady of the house Gerda Grahn (1886-1986). The dress was her maternity dress in reform style and it was designed in 1911. The condition of the dress was very poor. There had been a moth invasion in the mansion and the main wool fabric of the dress had large damaged areas and the dress is also worn from use. The aim of conservation was to harmonize the visual look of dress and to stabilize its construction. The dress is to be exhibited in the mansion mounted on a dress stand.

For the historical background the beginning of the 20th century dress reforms and authentic instruction for sewing techniques and construction of maternity dress were researched. The dress of Gerda Grahn was documented in detail with the methods of technical costume research and everything from materials to seams and from changes to new repairs were noted. Some helpful elucidation methods from dressmaking were used to illustrate the gained information. A pattern was drafted from the dress and the pattern drawings were used as a base for condition charts and the conservation supporting plans.

The main conservation treatment was supporting of the moth damages with specially dyed support patches. This improved the appearance of the dress vastly. Other conservation treatments prevent the loss of original textile materials. Unraveled seams, fastenings and decoration were reattached.

Pattern and construction drawings proved to be very useful methods of illustration of the conservation process. Comparing a real object with authentic information and instructions helped to interpret the original construction and changes made to the costume.