Päihdekuntoutujan tuen tarve

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää päihdekuntoutujien kokemuksia heidän tuentarpeestaan. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää löytyykö jo olemassa olevien tukimuotojen lisäksi mahdollisia uusia tukimuotoja. Tutkimus oli kvalitatiivinen ja aineisto kerättiin kyselylomakkeella, jossa oli avoimia kysymyksiä. Tutkimukseen osallistui 12 päihdekuntoutujaa A-killasta huhtikuussa 2012. Aineisto analysoitiin käyttämällä sisällönanalyysi-menetelmää.

Tutkimustulosten mukaan potilaiden kokemukset jakautuivat päihdeongelmiin erikoistuneiden tahojen, asiantuntijapalveluiden, asiakasyhteisön ja tuen menetelmien teemoihin. Asiakasyhteisön merkitys koettiin tärkeänä, koska ryhmät ja vertaistuki antoivat kuntoutujille mahdollisuuden kannustaa, tukea ja neuvoja päihteettömään elämään ja keskustella samoista ongelmista kärsivien ihmisten kanssa. Tutkimustuloksissa korostui asiantuntijapalveluiden merkitys. Tärkeimpänä tekijänä tuotiin esiin päihdeterapeutin ja psykologin kanssa keskustelut, sekä terapiakäynnit. Tällöin kuntoutujat pystyivät tuomaan esiin, sekä tarkastelemaan omaa vointiaan ja purkamaan tunteitaan. Negatiivisena asiana vastaajat kokivat pitkät jonotusajat ja palvelujen saamisen melkein poikkeuksetta ainoastaan virka-aikana. Päihdeongelmiin erikoistuneita tahoja, kuten kuntoutusta ja katkaisuhoitoa pidettiin myös tärkeänä tukimuotona, vaikka molemmissa useimmat vastaajista olivat joutuneet olemaan monia kertoja. Tuen menetelmistä vastaajat toivat esiin perheen tärkeyden ja tuen, kyvyn oppia elämään mielekkäästi ilman päihteitä, saamansa neuvot jatkohoidoista ja keskustelun avun vertaisten ja läheisten kanssa. Kehittämisehdotukset pohjautuivat vastaajien kokemuksiin ja jaettiin asiantuntijapalveluihin ja – tahoihin, asiakasyhteisöön ja yksilöllisyyden huomioimisen teemoihin. Useat vastaajista eivät osanneet mainita uusia tukimuoto ehdotuksia, tai olivat sitä mieltä, että nykyiset tukimuodot ovat riittäviä.

Tutkimuksen tuloksilla voidaan kehittää jo olemassa olevia tukimuotoja tai muuttaa niitä hiukan päihdekuntoutuspaikoissa, kuten Päihdepalvelusäätiöllä. Lisäksi tuloksia voidaan hyödyntää myös muissa hoitopaikoissa ja hoitoalalla yleensä. Jatkossa olisi hyvä tutkia päihdekuntoutujien omaisten kokemuksia päihdekuntoutujien tuen tarpeesta ja heidän omasta tuen tarpeestaan.

The purpose of this study was to find out the experiences of substance abusers with regarding to their need for support. Another goal was to investigate whether substance abusers had any new ideas for support methods in addition to the already existing ones. The study was qualitative and the data was collected by open questionnaires. 12 substance abusers from the A-kilta took part in the study in April 2012. The material for the study was analysed by qualitative contents analysis.

According to the results of the study, the experiences of substance abusers were divided in the following themes: specialised facilities in substance abuse, specialist services, client community and methods for support. The client community was perceived as important, because the groups and peer support gave substance abusers encouragement, support and advice to live a substance free life and to discuss with people who have the same problems. The importance of specialist services was emphasized by the results. The most important factors were the discussions with psychologists and substance therapists and also therapy sessions. During the sessions substance abusers were able to bring up and reflect on their condition and relieve their emotions. Respondents complained mainly about the long queuing times and the difficulty of getting specialist services - almost without exception - outside the office hours. Specialised facilities in substance abuse, such as rehabilitation and detoxification, were also considered as important methods of support, even though many of the respondents had been to both of the places repeatedly. The main methods for support which were raised by respondents were the importance and support of family, the ability to live a meaningful life without intoxicants, advice for further treatment, and discussions with peers and loved ones. The development suggestions were based on experiences and were divided into themes of experts specialised in substance abuse, client community and individualism. A lot of the respondents could not state any new suggestions for support methods or thought that the existing methods were sufficient.

The outcomes of this study can be used to develop already existing support methods or to fine-tune them in rehabilitation facilities such as Päihdepalvelusäätiö. The results can also be used in other treatment facilities and in health care generally. In the future, it would be important and interesting to study the need for support for the immediate family of the substance abuser and what they consider to be valuable support methods for the substance abuser.