Journalismin uudet vuorovaikutuskeinot : Eli kuinka joukkoälyä käytetään osana toimituksellista työprosessia

Abstract

Joukkoäly journalistisessa prosessissa on vielä vähän kokeiltu toimitustyökalu, joka yhdistää yleisön hyödyntämisen, tutkivan journalismin ja verkon datasovellukset. Joukkoälyllä tarkoitetaan jonkin tehtävän ulkoistamista ennalta nimeämättömälle joukolle ihmisiä.

Tutkielmassani selvitän, millainen prosessi joukkoälyn käyttö on journalistisessa työprosessissa ja kuinka kiinnostuneita pienemmän levikkialueen maakuntalehdet ovat käyttämään yleisöä osana journalistista prosessia uusia toimitusmetodeja hyödyntäen.

Tutkielman aineistoperustassa käyn läpi toimituksellisen prosessin muutosta, journalismin kriisiä ja teknologian kehittymisen vaikutusta sanomalehdistöön ja yleisön tapoihin kuluttaa mediaa. Aineistosta erottuu kahtiajako muutoksen vai-kuttavuudesta, jolla esimerkiksi joukkoälyn käyttöä perustellaan.

Suomalaisia joukkoälyprojekteja ei ole aiemmin käsitelty, joten tutkielmani purkaa kaksi prosessia osiin uuden tiedon kannalta olennaisella tavalla. Tutkielman yhteenvetoon on koottu kymmenen kohdan ohje toimituksille joukkoistamisen toteuttamiseksi. Tutkielman joukkoistamisprosessin kuvailemista varten on haastateltu joukkoälyä toimitustyössä käyttäneitä toimittajia. Varsinaiseen tutkimusosaan on haastateltu maakuntalehtien esimiehiä.

Tiukka taloustilanne maakuntalehdissä ei houkuta kokeilemaan projekteja, joista ei ole valmiita esimerkkejä ja joiden tuloksista ei voi mennä täysin takuuseen. Toimituksissa saatetaan myös ajatella, että tiedonhankinta kuuluu toimittajien työnkuvaan, eikä sitä voi ulkoistaa yleisölle.

Joukkoälyn käytölle ei näytä olevan aktiivisia esteitä. Yksittäisen kirjoittavan tai tuottavan toimittajan kokeiluhalukkuus saattaa olla ratkaisevassa osassa. Joukkoälyä kokeilleet haastateltavat uskoivat joukkoälyn käytön lisääntyvän, kun onnistuneita esimerkkejä saadaan lisää.

Using crowdsourcing in an editorial process combines three aspects of future journalism. It uses audiences, investigative journalism and Internet applications. Crowdsourcing in general means outsourcing tasks to an undefined public.

This Batchelor’s thesis is about to answer two main questions. First, how to use crowdsoursing as a part of the editorial process. Second, are the regional papers ready to involve the audience to the editing process by using these new methods of journalism? The source material summons up the changes in editorial process, the journalism crisis and the impact that technology has had on traditional media.

Crowdsourcing is a new tool that has not yet been used on a regular basis. So there is very little information exists about the editorial process of gathering and using crowd content. As a result of the survey I have made a guide for using crowdsourcing as a part of the editorial process.

This process has been surveyed by interviewing journalists who have used crowdsourcing. For the main part of the study information was gathered from regional paper superiors. It seems that the risk of using crowdsourcing is too big for the limited resources of regional papers. The editorial staff might also think that the information gathering phase of the process is a task only a journalist can do.

There was no active objection to using crowdsourcing. The role of one single willing journalist could be very important for testing new journalistic methods. Those who had used crowdsourcing said that the use of crowdsourcing will increase after more successful examples.