Kasvatuskumppanuus - teoriasta käytäntöön : Finnsbackan päiväkodin henkilökunnan mietteitä kasvatuskumppanuus-koulutuksesta ja sen annista
Seppänen, Susanna; Salo, Saara (2009)
Seppänen, Susanna
Salo, Saara
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911105349
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911105349
Tiivistelmä
Teimme opinnäytetyömme yhteistyössä Kirkkonummella sijaitsevan Finnsbackan päiväkodin kanssa. Päiväkodissa kokeiltiin uudenlaista kasvatuskumppanuus-koulutusmallia, jossa koko henkilökunta koulutettiin yhdellä kertaa vuosina 2008-2009. Yhteyshenkilöinämme toimivat päiväkodin johtaja ja kasvatuskumppanuus-kouluttaja. Opinnäytetyömme tarkoituksena oli selvittää Finnsbackan päiväkodin henkilökunnan ajatuksia uuden kasvatuskumppanuus-koulutusmallin toimivuudesta ja annista sekä löytää heidän ajatuksiaan kasvatuskumppanuus-työotteen siirtämisestä päiväkodin arkityöhön. Teoreettisena viitekehyksenä opinnäytetyössämme käytimme oppivan organisaation toimintamallia.
Aineiston keräämiseen käytimme eläytymismenetelmätyyppistä ratkaisua. Jaoimme kaikille päiväkodin kasvatuskumppanuus-koulutukseen osallistuville kirjekuoren, joka sisälsi vastauslomakkeet ja saatteen. Lomakkeissa oli kolmea erilaista kehyskertomusta, joista yksi oli suunnattu tiimivetäjille ja kaksi muulle henkilökunnalle. Tiiminvetäjät olivat jo kerran aikaisemmin käyneet koulutuksen joten heiltä halusimme hieman erityylisiä vastauksia muuhun henkilökuntaan verrattuna. Keräsimme vastaukset maaliskuussa 2009.
Tuloksien analysoimiseen käytimme teemoittelua ja aineistolähtöistä analyysia. Tuloksista aihepiireinä esiin nousivat erityisesti kasvatuskumppanuuden vaikutukset tiimityöhön, vanhempien kanssa tehtävään yhteistyöhön, lasten kanssa toimimiseen ja arjen hankaluudet usein mainittuina alueina. Muita teemoja olivat ammatillisuuden rajan vetäminen, kuinka suhtautuminen omaan työhön on muuttunut sekä koulutuksen onnistumisesta nousseet mielipiteet.
Tuloksista voi päätellä, että koulutuksen pakollisuus ei lisännyt henkilökunnan motivaatiota vaan enemmänkin heikensi oppimisprosessia. Myös henkilökunnan erilaiset kulttuuritaustat ja elämäntilanteet hankaloittivat kasvatuskumppanuuteen motivoitumista. Osa henkilökunnasta koki, ettei saanut koulutuksesta mitään uutta työhönsä. Toisaalta vastauksista ilmenee myös, kuinka monet työntekijät olivat innostuneita uudesta työotteesta ja selkeästi orientoituneita sen hyödyntämiseen koulutuksen myötä. Ajan puute nousi suurimmaksi uuden työotteen käyttöönottoa hankaloittavaksi tekijäksi. Pääasiassa kuitenkin suurin osa vastaajista oli tyytyväisiä kasvatuskumppanuus-koulutuksen antiin.
Aineiston keräämiseen käytimme eläytymismenetelmätyyppistä ratkaisua. Jaoimme kaikille päiväkodin kasvatuskumppanuus-koulutukseen osallistuville kirjekuoren, joka sisälsi vastauslomakkeet ja saatteen. Lomakkeissa oli kolmea erilaista kehyskertomusta, joista yksi oli suunnattu tiimivetäjille ja kaksi muulle henkilökunnalle. Tiiminvetäjät olivat jo kerran aikaisemmin käyneet koulutuksen joten heiltä halusimme hieman erityylisiä vastauksia muuhun henkilökuntaan verrattuna. Keräsimme vastaukset maaliskuussa 2009.
Tuloksien analysoimiseen käytimme teemoittelua ja aineistolähtöistä analyysia. Tuloksista aihepiireinä esiin nousivat erityisesti kasvatuskumppanuuden vaikutukset tiimityöhön, vanhempien kanssa tehtävään yhteistyöhön, lasten kanssa toimimiseen ja arjen hankaluudet usein mainittuina alueina. Muita teemoja olivat ammatillisuuden rajan vetäminen, kuinka suhtautuminen omaan työhön on muuttunut sekä koulutuksen onnistumisesta nousseet mielipiteet.
Tuloksista voi päätellä, että koulutuksen pakollisuus ei lisännyt henkilökunnan motivaatiota vaan enemmänkin heikensi oppimisprosessia. Myös henkilökunnan erilaiset kulttuuritaustat ja elämäntilanteet hankaloittivat kasvatuskumppanuuteen motivoitumista. Osa henkilökunnasta koki, ettei saanut koulutuksesta mitään uutta työhönsä. Toisaalta vastauksista ilmenee myös, kuinka monet työntekijät olivat innostuneita uudesta työotteesta ja selkeästi orientoituneita sen hyödyntämiseen koulutuksen myötä. Ajan puute nousi suurimmaksi uuden työotteen käyttöönottoa hankaloittavaksi tekijäksi. Pääasiassa kuitenkin suurin osa vastaajista oli tyytyväisiä kasvatuskumppanuus-koulutuksen antiin.