Yhteisölliset verkkopalvelut : Liiketoimintasuunnitelman laatimisessa huomioitavat erityiskysymykset

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa liiketoimintasuunnitelma-työkalu Web 2.0 -ilmiön tyypillisimmän edustajan eli yhteisöllisen palvelun liiketoimintasuunnitelman laatimiseksi.

Liiketoimintasuunnitelma-työkalu tuotettiin vaiheittain tunnistamalla Web 2.0 -liiketoimintasuunnitelman vaatimat erityishuomiot. Painopisteenä olivat liiketoimintamallin elementit, eri liiketoimintamallityypit ja esitystapa.

Web 2.0 -ilmiöksi kutsutaan Internetin kehitysvaihetta, jolle on tyypillistä yhteisöllisyys eri muodoissaan: yksittäiset henkilöt tai ryhmät tuottavat sisältöä palveluihin, joissa voi sisällön tuottamisen tai hyödyntämisen lisäksi pitää yllä sosiaalisia kontakteja.

Tutkimusmenetelmänä oli osallistava toimintatutkimus, jonka tulosten tuottamiseen tutkimuksen tekijä osallistui toteuttamalla testauksen perustaksi liiketoimintasuunnitelman prototyypin. Tämän lisäksi tutkimuksessa kartoitettiin olemassa olevia Web 2.0 -palveluita, ja tavoitteena oli tunnistaa mahdollisia uusia liiketoimintamalleja.

Tärkeimpinä tuloksia ilmeni, että Web 2.0 -aikakauden myötä ei ole syntynyt juurikaan uusia liiketoimintamalleja, vaan liiketoiminta perustuu pääosin mainostuloihin ja erilaisiin kumppanuus- tai sponsoriohjelmiin. Useimpien palveluiden peruskäyttö on käyttäjille maksutonta.

Web 2.0 -ilmiöllä on kaksi ääripäätä, joista ensimmäisessä yksittäiset ohjelmistokehittäjät tuottavat sovelluksia jo olemassa oleviin palveluihin ja toisessa isot mediayhtiöt kehittävät useita toimintoja sisältäviä, sisällöltään laajoja yhteisöllisiä palveluita. Liiketoimintamallin kuvauksen laatimisen perusteissa pätevät yleensä jo elektronisen liiketoiminnan tutkimuksien yhteydessä tunnistetut liiketoimintamallin pääelementit, mutta Web 2.0 tuo tähän perustaan joitain tarkennuksia. Liiketoimintamallin laatiminen on kuitenkin välttämätöntä, koska se avaa yritykselle mahdollisuuden tarkastella sen taloudellisia suunnitelmia ja toimii myös teknisen suunnittelun lähtökohtana.

Opinnäytetyön johtopäätöksinä voitiin esittää, että Web 2.0 -ilmiölle tyypillinen kumppaniyhteistyö todennäköisesti lisääntyy yhä enemmän, ja Web 2.0 -palvelut muodostavat häiritsevän liiketoimintamallin toistaiseksi vain muutamilla toimialoilla. Toisin kuin toimialalla ilmenevä uusi häiritsevä liiketoimintamalli, kumppaniyhteistyö ei vaadi yrityksiä uudistamaan perusteellisesti omia liiketoimintamallejaan.

The aim of this study was to provide a business-planning tool for a start-up Web 2.0 company. The tool was created in phases, by recognising the special areas or questions that needed to be solved. The emphasis was on the business model elements, such as different business model types and their visual presentation.

The latest phenomenon of the Internet development cycle is called Web 2.0. The main character of Web 2.0 phenomena is community based content creation, where individuals create electronic content for other users to consume, or where users keep up their social network and relationships. Examples of collaboration services are Wikipedia, YouTube and Facebook-services. The term Web 2.0 was launched by O’Reilly, who includes both commercial and technical aspects into the Web 2.0 concept.

The research was conducted by the means of participatory action research method, where the researcher was one participant and implemented the first prototype of the Web 2.0 business plan, which provided the basis for testing. In addition some of the existing Web 2.0 services were surveyed. The aim was to recognise possible new business models.

The most important findings were that no new remarkable business models have evolved during the Web 2.0 era and most Web 2.0 services revenue models are based on advertising, or on partnership- or sponsorship programs, while the basic services for end users are still free of charge.

Another finding was the understanding that Web 2.0 phenomenon has two dimensions: on one end there are individual software developers who develop small software solutions and add them into existing Web 2.0 services, and on the other end big media companies that develop collaboration services which include several functions and features.

The third finding in this study was the understanding of the basic elements of Web 2.0 business models which are already familiar from the era of electronic business model studies, and Web 2.0 era brings only some additional specifications. Nonetheless, business model planning and detail level design is essential, because it gives the opportunity to a consider start-up company’s financial plans and other important aspects.

As a conclusion of this study, it can be stated that the typical partnerships business model will most probably increase, and present Web 2.0 services will create disruptive business model only in a few industries. Contrary to the new disruptive business model, the part-nership model does not require the partner company to remodel their own basic business model.