Kahden Sigurd Wettenhovi-Aspan 1890-luvun öljyvärimaalauksen tutkimus ja konservointi
Kakriainen, Ulla-Satu (2012)
Kakriainen, Ulla-Satu
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012060712158
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012060712158
Tiivistelmä
Opinnäytetyön kohteena oli kaksi suomalaisen Sigurd Wettenhovi-Aspan öljyvärimaalausta kankaalle: Sarah Bernhardtin muotokuva vuodelta 1893 ja Eerik XIV vankina Gripsholmin linnassa vuodelta 1892. Opinnäytetyön painotus oli Sarah Bernhardtin muotokuvan dokumentoinnissa, tutkimuksessa ja konservoinnissa. Työn toimeksiantaja oli Helsingin yliopistomuseo.
Maalaukset dokumentoitiin. Rakennetta ja vaurioita tutkittiin, jotta saadaan kokonaiskuva teosten kunnosta sekä syistä vaurioiden takana. Taiteilijan käyttämiä materiaaleja ja tekniikkaa tutkittiin erilaisilla analyysimenetelmillä. Kaiken dokumentoinnissa saadun tiedon ja teoriataustan pohjalta luotiin konservointisuunnitelma, joka toimi käytännön työn lähtökohtana.
Teosten vauriot liittyivät pääasiassa huonoihin säilytysolosuhteisiin ja huolimattomaan käsittelyyn ja toisaalta myös taiteilijan huonoihin materiaalivalintoihin. Suurimpina ongelmina olivat lika, hilseilevät maalikerrokset, kankaan deformaatiot, repeämät sekä sideaineen ja lakan vauriot. Maalaukset puhdistettiin, maalikerrokset kiinnitettiin ja rakennetta vahvistettiin. Lopuksi puutoskohdat kitattiin ja restauroitiin ja maalaukset lakattiin.
Konservoinnilla turvattiin alkuperäisten materiaalien säilymistä sekä pyrittiin palauttamaan teosten esteettistä arvoa eheyttämällä visuaalista ilmettä. Sigurd Wettenhovi-Aspa on tunnetumpi kielitieteellisistä teorioistaan kuin urastaan taiteilijana. Hänen teostensa tutkimuksella ja konservoinnilla on kulttuurihistoriallista arvoa; tämä opinnäytetyö nostaa esille hänen taiteellista varhaistuotantoaan ja tunnistaa maalausten arvon.
Maalaukset dokumentoitiin. Rakennetta ja vaurioita tutkittiin, jotta saadaan kokonaiskuva teosten kunnosta sekä syistä vaurioiden takana. Taiteilijan käyttämiä materiaaleja ja tekniikkaa tutkittiin erilaisilla analyysimenetelmillä. Kaiken dokumentoinnissa saadun tiedon ja teoriataustan pohjalta luotiin konservointisuunnitelma, joka toimi käytännön työn lähtökohtana.
Teosten vauriot liittyivät pääasiassa huonoihin säilytysolosuhteisiin ja huolimattomaan käsittelyyn ja toisaalta myös taiteilijan huonoihin materiaalivalintoihin. Suurimpina ongelmina olivat lika, hilseilevät maalikerrokset, kankaan deformaatiot, repeämät sekä sideaineen ja lakan vauriot. Maalaukset puhdistettiin, maalikerrokset kiinnitettiin ja rakennetta vahvistettiin. Lopuksi puutoskohdat kitattiin ja restauroitiin ja maalaukset lakattiin.
Konservoinnilla turvattiin alkuperäisten materiaalien säilymistä sekä pyrittiin palauttamaan teosten esteettistä arvoa eheyttämällä visuaalista ilmettä. Sigurd Wettenhovi-Aspa on tunnetumpi kielitieteellisistä teorioistaan kuin urastaan taiteilijana. Hänen teostensa tutkimuksella ja konservoinnilla on kulttuurihistoriallista arvoa; tämä opinnäytetyö nostaa esille hänen taiteellista varhaistuotantoaan ja tunnistaa maalausten arvon.