Perinteisten maalityyppien UV-fluoresenssi : Kuvaus- ja käytännön tutkimuskohteena Svenska Teaternin koristemaalattu katto
Niinimäki, Jenni (2012)
Niinimäki, Jenni
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012060111149
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012060111149
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tutkitaan ja arvioidaan tiettyjen maalityyppien kykyä fluoresoida ultraviolettivalossa. Työssä on tarkoitus selvittää, kuinka paljon voimme saada tietoa maalityypistä pelkän valokuvasta nähtävän fluoresenssin perusteella. Tutkimuksen pohjana ja käytännön työkohteena toimii Svenska Teaternin koristemaalattu katto. Koristemaalauksen konservointitöiden yhteydessä puttohahmoja ympäröivät taivastaustat palautettiin vuoden 1911 asuun, mikä tarjosi opinnäytetyölle aidon työkohteen, jossa päästiin käsiksi useaan eri-ikäiseen pintaan ja maalityyppiin. Tutkimuksen lähtökohtana toimivat kattopinnasta otetut UV-fluoresenssivalokuvat sekä maalauksen maalikerroksista tehdyt materiaalitutkimukset. Näiden perusteella valikoiduista sideaineista ja pigmenteistä valmistettujen koepohjien perusteella vertaillaan maalin sideaineiden UV-fluoresensseja suhteessa toisiinsa sekä vuorovaikutuksessa tutkimukseen valikoitujen pigmenttien kanssa.
Työssä esitellään aluksi UV-fluoresenssi ilmiönä ja konservoinnin työkaluna sekä käydään lyhyesti läpi UV-valokuvaukseen vaadittavia välineitä ja olosuhteita. Seuraavissa kappaleissa esitellään Svenska Teaternin salin koristemaalatun katon rakenne ja kerrostumat sekä maalipinnoista tehdyt sideaine- ja pigmenttitutkimukset. Tämän jälkeen selvitetään koepohjien valmistus, ikäännytys ja tulokset. Lopuksi esitellään työn eri vaiheissa otetut valokuvat ja tehdään tuloksista yhteenveto yhdessä ja erikseen Svenska Teaternin katosta otettujen kuvien kanssa.
Tutkimuksen tulokset tukevat jo aiemmista tutkimuksista saatuja tietoja. Työn tarkoitus on kuitenkin tarjota hieman käytännön läheisempi tapa lähestyä aihetta, joka on perinteisesti toteutettu aallonpituuksia mittaamalla ja graafisin käyrin esittämällä. Työn avulla haluttiin myös luoda suomenkielinen aineisto aiheesta, josta tietoa ei ole ollut aiemmin suomeksi saatavilla.
Tehdyn tutkimuksen perusteella voidaan todeta, ettei mitään varmoja johtopäätöksiä pelkän fluoresenssin perusteella voida tehdä ja paljon tutkimusta on tämän osa-alueen kanssa vielä edessä. Tutkimuksia tulee aina vaikeuttamaan se seikka, että UV-valossa näkyvä fluoresenssi on useamman eri tekijän summa, ja siitä johtuen sen tulkinta on äärimmäisen monimutkainen asia. UV-valossa tarkastelu voidaankin tällä hetkellä nähdä lähinnä pigmenttien ja sideaineiden tunnistamisessa enemmän täydentävänä kuin ensisijaisena tekniikkana.
Työssä esitellään aluksi UV-fluoresenssi ilmiönä ja konservoinnin työkaluna sekä käydään lyhyesti läpi UV-valokuvaukseen vaadittavia välineitä ja olosuhteita. Seuraavissa kappaleissa esitellään Svenska Teaternin salin koristemaalatun katon rakenne ja kerrostumat sekä maalipinnoista tehdyt sideaine- ja pigmenttitutkimukset. Tämän jälkeen selvitetään koepohjien valmistus, ikäännytys ja tulokset. Lopuksi esitellään työn eri vaiheissa otetut valokuvat ja tehdään tuloksista yhteenveto yhdessä ja erikseen Svenska Teaternin katosta otettujen kuvien kanssa.
Tutkimuksen tulokset tukevat jo aiemmista tutkimuksista saatuja tietoja. Työn tarkoitus on kuitenkin tarjota hieman käytännön läheisempi tapa lähestyä aihetta, joka on perinteisesti toteutettu aallonpituuksia mittaamalla ja graafisin käyrin esittämällä. Työn avulla haluttiin myös luoda suomenkielinen aineisto aiheesta, josta tietoa ei ole ollut aiemmin suomeksi saatavilla.
Tehdyn tutkimuksen perusteella voidaan todeta, ettei mitään varmoja johtopäätöksiä pelkän fluoresenssin perusteella voida tehdä ja paljon tutkimusta on tämän osa-alueen kanssa vielä edessä. Tutkimuksia tulee aina vaikeuttamaan se seikka, että UV-valossa näkyvä fluoresenssi on useamman eri tekijän summa, ja siitä johtuen sen tulkinta on äärimmäisen monimutkainen asia. UV-valossa tarkastelu voidaankin tällä hetkellä nähdä lähinnä pigmenttien ja sideaineiden tunnistamisessa enemmän täydentävänä kuin ensisijaisena tekniikkana.