"Tästä ei kyllä opi mitään" : draama välineenä oppimisessa ja ihmisenä kasvamisessa

Abstract

Tämä opinnäytetyö käsittelee draaman ja teatterin tekemisen kautta tapahtuvia oppimisprosesseja. Tutkimuksen pääpaino on draamaryhmissä, joiden teatterillinen tekeminen ei ole esityskeskeistä. Työssä esitellään millaisia asioita ihminen voi oppia itsestään osana draamaryhmää, miten ihmisen identiteetti, minäkuva ja maailmankuva rakentuvat ja muuttuvat, millaisia työkaluja draama tarjoaa oppimiseen pysyvänä käyttäytymisen muutoksena.

Työ käsittelee draaman tekemisen vaikutuksia konstruktivistisen ja sosiokulturaalisen oppimiskäsityksen näkökulmista.

Lähtökohtana työssä on käsitys siitä, että draamatyöskentely vie tekijän sellaisten aiheiden äärelle, jotka mahdollistavat tekijän oppimisen itsestään. Ryhmä tarjoaa ympäristön, jossa oppiminen mahdollistuu ja voimistuu johtuen ryhmädynaamisista ilmiöistä ja muiden ihmisten kautta tapahtuvan minän peilaantumisesta.

Draamatyöskentelyn oppimispotentiaalin arvioimisen lähtökohtana ovat draamakasvatus ja draamaterapia, jotka molemmat antavat erilaisen kulman ja merkittävän teoreettisen pohjan oppimisen ymmärtämiseen.

Opinnäytetyössä peilataan tekijän omia kokemuksia opiskeluajalta eri draamaryhmien ohjaajana. Hän esittelee neljä eri draamaryhmää, joissa on ollut jotain merkittävää oppimisen kannalta. Näiden ryhmien kautta hahmotetaan teoreettisia näkökulmia oppimiseen, ja selvitetään miksi oppiminen draaman kautta on oleellista ja välttämätöntä draaman- ja teatterintekemisen kannalta.

The present thesis examines how learning manifests through making drama and theatre. Research emphasizes drama groups, which are not based on creating shows. The thesis also explores what kind of understanding one can obtain as a member of a drama group. In other words, the following questions are answered: how are identity, self-image and world view formed and transformed? What are the tools drama offers for personal growth?

Theoretical background is based on constructivism and socioculturalism. Drama is viewed through these predominant learning theories of the western world. Constructivism is not one distinct orientation but it also includes similar theories, which have an emphasis on a slightly different perspective. Socioculturalism is based on a notion that a human being is always a part of community and culture and, therefore, learning manifests always in a context of belonging to a group.

Drama work leads the participant towards topics and matters which produce possibilities for learning and self-actualization. Drama group intensifies the learning potential due to the group dynamic functions. Also group reflects one´s own self and personality. Drama pedagogy and drama therapy are being introduced as a practical ground for understanding the mechanisms of drama. Drama pedagogy does not only happen in the class room situation and the empowering factors from therapy are also present in every situation. The drama instructor benefits from a deeper understanding on how learning happens, by seeing a drama class from a wider perspective than only from the viewpoint of performance and production.

The present thesis gathers information and experience from four drama groups that the author has been instructing during the studies. Examples from the groups embody the theory and lead the way for understanding why learning through drama is so essential and important.