Ihon alle - dokumentista lihaksi : dokumentaarinen esitys TIO:n työkaluna

Abstract

Tämä opinnäytetyö käsittelee dokumentaarisuutta teatteri-ilmaisun ohjaajan työkaluna sekä dokumenttia lähtökohtana taiteelliselle esitykselle. Se tutkii, miten teatteri-ilmaisun ohjaaja voi hyödyntää dokumentin ja dokumentaarisuuden, miten dokumentti vaikuttaa esityksessä ja kuinka esiintyjät sekä katsojat dokumentaarisuuden esityksessä kokevat. Olennaisena osana on myös henkilökohtaisuuden tutkiminen. Miten henkilökohtaisuus näyttäytyy dokumentaarisessa esityksessä, ja miten se vaikuttaa katsoja- sekä esiintyjäkokemukseen. Opinnäytetyö kysyy – mikä on liian lähelle?

Pohjana opinnäytetyölle on Janne Junttilan Tampereen yliopistolle tekemä pro gradu -tutkielma Dokumentaarinen teatteri 2000-luvulla (2010), jonka avulla avataan käsitettä dokumenttiteatteri, sekä työn tekijän oma taiteellinen lopputyö Hänen katseensa ei yllä ihan taivaaseen asti (Metropolia AMK, 2011). Näiden lisäksi materiaalina käytetään lopputyön esiintyjien sekä katsojien haastatteluja. Pyrkimyksenä on tuoda lukijalle käsitys siitä, mitä on dokumenttiteatteri, sekä esimerkkien kautta antaa eväitä dokumentaarisen esityksen luomiseen.

Opinnäytetyö koostuu kolmesta eri osasta. Ensimmäisessä osassa avataan termiä dokumenttiteatteri, mitä se on ollut ja mitä se on nyt. Toisessa osassa lukijalle avataan, minkälainen esitys Hänen katseensa ei yllä ihan taivaaseen asti oli. Kolmannessa osassa pyritään kohti loppupäätelmää: miten dokumenttiteatteri käsitteenä kohtaa Hänen katseensa ei yllä ihan taivaaseen asti – esityksen kanssa ja miten henkilökohtaisuus dokumentaarisessa esityksessä koetaan. Kolmatta osiota avataan esiintyjien sekä katsojien haastatteluilla.

Opinnäytetyö myös toteaa työn kirjoittajan henkilökohtaisen näkemyksen siitä, mitä on dokumenttiteatteri ja mitä se voisi olla, sekä miten työn tekijän henkilökohtainen taidekäsitys kohtaa dokumenttiteatterin kanssa.

The present Bachelor’s thesis discusses both the documentary as a base for an artistic act and the documentary as a tool for the drama instructor. It explores the advantage of a documentary in the drama instructor’s work, how the documentary affects the artistic act and how spectators and actors experience the effect of the documentary. The central question is also concerned with the personality of the documentary. How does the person- ality appear in a documentary act, and how does it affect the experience of an actor or a spectator while attending a documentary play. In summary, the thesis poses the following question: what is “too close”?

The present thesis uses the Master’s thesis of Janne Junttila, namely the Documentary Theatre in 2000 (The University of Tampere, 2010) as a base for opening the term docu- mentary theatre. Also the author’s final work Hänen katseensa ei yllä ihan taivaaseen asti (Her eyes can’t really reach the sky, Metropolia University of Applied Sciencies, 2011) as a material for analyzing documentary theatre. There are also interviews of actors and view- ers of the final work used as the material in the present thesis. The aim is to open the term “documentary theatre”, and give some usable tools for the reader as for creating a documentary play.

The present thesis includes three different parts. The first part is mainly for opening the term “documentary theatre”, what has it been and what is it now. The second part focuses on clarifying the form of Her Eyes Can’t Really Reach the Sky. The third part deals with how the writer’s final thesis com with approaches the documentary theatre, and how the personality of the documentary is experienced in the final work. The third part also uses the interviews of actors and participants of the play Her Eyes Can’t Really Reach the Sky.

The present thesis also affirms the personal view of the documentary theatre, what is it and what could it be, and also how Junttila’s artistic apprehension is combined with the documentary theatre.