Carl Graffman - Haaksirikko : 1800-luvun maalauksen tutkimus ja rakenteellinen konservointi

Abstract

Työn aiheena on ruotsalaisen taiteilijan Carl Graffmanin Haaksirikko-nimisen öljyvärimaalauksen tutkimus ja rakenteellinen konservointi. Maalaus on ajoitettu vuodelle 1847 ja oli erittäin hauraassa kunnossa. Maalauskangas oli deformoitunut ja siinä oli useita reikiä ja repeämiä. Maalikerrokset hilseilivät paikoittain ja maalipinnassa on jonkin verran puutosalueita. Lisäksi maalauksessa on suuria kuivumiskrakelyyrejä sekä joitakin pahoin rypistyneitä maalialueita, joista osa on luultavasti myöhäisempiä päällemaalauksia. Lakka on paikoittain tummunut.

Teos kuvattiin ja siitä laadittiin vauriokartoitus. Maalauksen rakennetta ja materiaaleja tutkittiin silmämääräisesti, analyyttisin valokuvausmenetelmin sekä ottamalla maalauksesta poikkileikkausnäytteitä ja tarkastelemalla niitä mikroskoopin avulla. Materiaaleja tutkittiin myös XRF- ja FTIR-analyyseillä sekä kemiallisin värjäyskokein. Lisäksi tutustuttiin taiteilijaan ja maalauksen aikana käytössä olleisiin materiaaleihin, mikä osaltaan auttoi teoksen materiaalikartoituksessa.

Analyysien mukaan maalauksessa käytetyt materiaalit olivat enimmäkseen ajalleen tyypillisiä, mutta kaikista käytetyistä materiaaleista ei päästy selvyyteen. Päällemaalausten tutkimuksessa selvisi, että maalauksen alla on aikaisempi kompositio, mikä vaikeutti päällemaalausalueiden yksiselitteistä tunnistamista, ja paljon ratkaisemattomia kysymyksiä jäi. Konservointi keskittyi maalauksen rakenteen stabilisoimiseen: maalaus puhdistettiin, irtoilevat maalialueet kiinnitettiin, kankaassa olevat reiät ja repeämät paikattiin ja maalaus suoristettiin. Lisäksi maalaus lakattiin ja repeämien kohdat kitattiin ja restauroitiin. Kankaaseen kiinnitettiin ylimääräiset pingotusreunat helpottamaan maalauksen pingottamista. Maalaukselle tehtiin myös irtovuoraus.

Maalauksen huonon kunnon vuoksi sitä ei olisi ollut mahdollista konservoida täysin kokonaan opinnäytetyön puitteissa. Jatkotoimenpiteitä ajatellen konservointisuunnitelma laadittiin kuitenkin loppuun asti ja menetelmät valittiin maalauksen tutkimuksesta saadun tiedon perusteella.

The aim of this thesis was the structural conservation of a 19th century oil painting Haaksirikko (Shipwreck) and the analysis of its structure and materials. The painting is supposedly painted in 1847 by the Swedish artist Carl Graffman. Its canvas was deformed and it had several gaping tears and holes. There were some flaking paint and lacunae in the paint layer and the varnish has darkened in some parts of the painting. The paint layer has partly formed into obtrusive wrinkles and partly developed large drying cracks. Some areas of the painting seemed to be overpainted and the identification of these areas became an important part of the project. The conservation plan was composed on the basis of the damages to the painting, but it was clear that it would be impossible to finish the conservation completely in the time allowed.

The painting’s material and structure analysis included ultra violet fluorescence photography, X-radiography, X-ray fluorescence and infrared spectroscopy. Also microscopy was used to examine the paint surface and cross-sections of the paint layers. Additionally information of the usual painting materials and methods of the period were explored and compared to the results. The conservation treatment included cleaning, adhering of the flaking paint, repairing the tears and evening out the deformations.

Although not all of the painting’s materials could be identified, the analysis showed that most of them were typical to the 19th century, though none of the newly invented pigments were used. The investigation of the paint layers indicated that a previous composition existed underneath the current paint layers. It also seems that most of the paintings sky has been repainted, but it’s unclear by whom, when and why.

The identification of the overpainted areas was complicated by the finding of another composition underneath the painting and many questions were left unanswered. However, the structural conservation of the painting was successful and the danger of new damage forming has been reduced. The ready conservation plan can be used as a guide to finish the conservation in the future and hopefully to prepare the painting fit for display.