Carl Graffman - Haaksirikko : 1800-luvun maalauksen tutkimus ja rakenteellinen konservointi
Raitosalo, Linda (2012)
Raitosalo, Linda
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012072013044
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012072013044
Tiivistelmä
Työn aiheena on ruotsalaisen taiteilijan Carl Graffmanin Haaksirikko-nimisen öljyvärimaalauksen tutkimus ja rakenteellinen konservointi. Maalaus on ajoitettu vuodelle 1847 ja oli erittäin hauraassa kunnossa. Maalauskangas oli deformoitunut ja siinä oli useita reikiä ja repeämiä. Maalikerrokset hilseilivät paikoittain ja maalipinnassa on jonkin verran puutosalueita. Lisäksi maalauksessa on suuria kuivumiskrakelyyrejä sekä joitakin pahoin rypistyneitä maalialueita, joista osa on luultavasti myöhäisempiä päällemaalauksia. Lakka on paikoittain tummunut.
Teos kuvattiin ja siitä laadittiin vauriokartoitus. Maalauksen rakennetta ja materiaaleja tutkittiin silmämääräisesti, analyyttisin valokuvausmenetelmin sekä ottamalla maalauksesta poikkileikkausnäytteitä ja tarkastelemalla niitä mikroskoopin avulla. Materiaaleja tutkittiin myös XRF- ja FTIR-analyyseillä sekä kemiallisin värjäyskokein. Lisäksi tutustuttiin taiteilijaan ja maalauksen aikana käytössä olleisiin materiaaleihin, mikä osaltaan auttoi teoksen materiaalikartoituksessa.
Analyysien mukaan maalauksessa käytetyt materiaalit olivat enimmäkseen ajalleen tyypillisiä, mutta kaikista käytetyistä materiaaleista ei päästy selvyyteen. Päällemaalausten tutkimuksessa selvisi, että maalauksen alla on aikaisempi kompositio, mikä vaikeutti päällemaalausalueiden yksiselitteistä tunnistamista, ja paljon ratkaisemattomia kysymyksiä jäi. Konservointi keskittyi maalauksen rakenteen stabilisoimiseen: maalaus puhdistettiin, irtoilevat maalialueet kiinnitettiin, kankaassa olevat reiät ja repeämät paikattiin ja maalaus suoristettiin. Lisäksi maalaus lakattiin ja repeämien kohdat kitattiin ja restauroitiin. Kankaaseen kiinnitettiin ylimääräiset pingotusreunat helpottamaan maalauksen pingottamista. Maalaukselle tehtiin myös irtovuoraus.
Maalauksen huonon kunnon vuoksi sitä ei olisi ollut mahdollista konservoida täysin kokonaan opinnäytetyön puitteissa. Jatkotoimenpiteitä ajatellen konservointisuunnitelma laadittiin kuitenkin loppuun asti ja menetelmät valittiin maalauksen tutkimuksesta saadun tiedon perusteella.
Teos kuvattiin ja siitä laadittiin vauriokartoitus. Maalauksen rakennetta ja materiaaleja tutkittiin silmämääräisesti, analyyttisin valokuvausmenetelmin sekä ottamalla maalauksesta poikkileikkausnäytteitä ja tarkastelemalla niitä mikroskoopin avulla. Materiaaleja tutkittiin myös XRF- ja FTIR-analyyseillä sekä kemiallisin värjäyskokein. Lisäksi tutustuttiin taiteilijaan ja maalauksen aikana käytössä olleisiin materiaaleihin, mikä osaltaan auttoi teoksen materiaalikartoituksessa.
Analyysien mukaan maalauksessa käytetyt materiaalit olivat enimmäkseen ajalleen tyypillisiä, mutta kaikista käytetyistä materiaaleista ei päästy selvyyteen. Päällemaalausten tutkimuksessa selvisi, että maalauksen alla on aikaisempi kompositio, mikä vaikeutti päällemaalausalueiden yksiselitteistä tunnistamista, ja paljon ratkaisemattomia kysymyksiä jäi. Konservointi keskittyi maalauksen rakenteen stabilisoimiseen: maalaus puhdistettiin, irtoilevat maalialueet kiinnitettiin, kankaassa olevat reiät ja repeämät paikattiin ja maalaus suoristettiin. Lisäksi maalaus lakattiin ja repeämien kohdat kitattiin ja restauroitiin. Kankaaseen kiinnitettiin ylimääräiset pingotusreunat helpottamaan maalauksen pingottamista. Maalaukselle tehtiin myös irtovuoraus.
Maalauksen huonon kunnon vuoksi sitä ei olisi ollut mahdollista konservoida täysin kokonaan opinnäytetyön puitteissa. Jatkotoimenpiteitä ajatellen konservointisuunnitelma laadittiin kuitenkin loppuun asti ja menetelmät valittiin maalauksen tutkimuksesta saadun tiedon perusteella.
